Kunta-alan työmarkkinaneuvottelut käynnistyivät perinteisin menoin – työnantajaleiri tyrmäsi kättelyssä isot palkankorotustoiveet
Julkisen sektorin palkkaneuvottelut alkavat pikkuhiljaa lämmetä.
Kunta-alan työnantaja- ja työntekijäpuoli ovat tuoneet esille tärkeimpiä neuvottelutavoitteitaan.
Neuvottelut koskevat noin 421 000 kunta-alan työntekijää. Heidän voimassa oleva työsopimuksensa päättyy tämän kuun lopussa.
Sopimukseen pitäisi päästä ennen sopimuskauden loppumista tai viimeistään helmikuun aikana.
Liittojohtajien mukaan kunta-alan palkat ovat jääneet jälkeen yleisestä palkkakehityksestä. Tästä syystä työntekijäpuoli on asettanut neuvottelutavoitteet korkealle.
Opettajien ammattijärjestön OAJ:n puheenjohtajan Olli Luukkaisen mukaan palkkoja on nostettava vähintään työmarkkinoiden yleislinjan mukaisesti.
Yleinen palkankorotuslinja on tällä kierroksella ollut yhteensä 3,2 prosenttia vuosille 2018–2019.
Työntekijäpuolen tavoitteiden perusteella on helppo ennustaa, että sille on vaikea hyväksyä sopimusta, jossa palkankorotukset ovat alle yleisen linjan.
Työntekijäjärjestöjen johtajat korostavat kunta-alan työn merkitystä yleiselle talouskehitykselle.
He muistuttavat, että vientiteollisuus ei tekisi rahaa, jos sen tukena ei olisi toimivia hoivapalveluja, koulutusta ja päivähoitoa.
Kuntapuoli haluaa korvausta myös kilpailukykysopimuksen viemistä lomarahoista. Järjestöjen laskelmien mukaan lomarahojen leikkauksen kompensoiminen merkitsisi noin prosentin lisäkorotusta palkkoihin.
Kuntatyönantajien työmarkkinajohtaja Markku Jalonen suhtautuu nihkeästi työntekijäjärjestöjen palkkavaatimuksiin.
Jalosen mukaan kunta-ala ei ole jäänyt yksityissektorin palkkakehityksestä jälkeen.
Jalonen ei myöskään osta väitettä, että naisten palkkataso olisi jäänyt jälkeen. Hänen mukaansa naisten palkat ovat nousseet jopa miehiä enemmän.
Jalonen toteaa yksiselitteisesti, että kunnilla ei ole rahaa vastata työntekijöiden palkkatoiveisiin.
Kunta-alan palkkaneuvottelut noudattavat perinteistä kaavaa.
Neuvotteluosapuolet asettavat alkuvaiheessa kovia tavoitteita, jotta heille jää pelivaraa tuleviin neuvotteluihin.
On selvää, että neuvottelujen ensimetreille osapuolet eivät helposti lipsu omista tavoitteistaan. Tästä syystä neuvottelut venyvät herkästi sopimuskauden yli.
Työntekijäpuolen tavoitteiden perusteella on helppo ennustaa, että sille on vaikea hyväksyä sopimusta, jossa palkankorotukset ovat alle yleisen linjan.
Kuluva työmarkkinakierros on sujunut kokonaisuudessaan ilman suuria ristiriitoja. Sopu on löydetty kohtuullisen kivuttomasti pitkistä neuvotteluista huolimatta.
On toivottavaa, että tämä sama trendi jatkuu myös kunta-alan neuvotteluissa.
Laiha sopu on tässäkin tapauksessa paljon parempi vaihtoehto kuin lihava riita.