Keskusta tarvitsee uuden alun

Keskusta on – jälleen kerran – tiukan paikan edessä. Eduskuntavaalien vaatimaton tulos sekä hämmentää että surettaa puolueen kannattajia.

Olotilaa ei ole helpottanut yhtään kesän aikana julkaistut puoluegallupit. Niiden perusteella keskustan kannatus on hiipunut entisestään kevään vaaleista. Neljässä vuodessa kannatuksesta on kadonnut noin 10 prosenttiyksikköä.

Ei siis ihme, että keskustan tulevaisuus kaihertaa kannattajien mieliä. On jopa kysytty, onko poliittisten vastustajien vuosikymmeniä sitten tekemä ennustus auringonlaskun puolueesta sittenkin toteutumassa?

Huoli keskustan tulevaisuudesta ei ole turha. Puolue tarvitsee uuden alun, kuten niin monta kertaa aikaisemminkin.

Keskusta on rakentanut uutta alkua yleensä oppositiosta käsin. Tällä kertaa tilanne on toinen. Puolueen pitää löytää uusi suunta hallituksesta käsin. Viimeksi keskusta on ollut vastaavassa tilanteessa vuonna 1987.

Kokemukset entisistä kriiseistä ja nousuista helpottavat puolueväen tuskaa. Lähihistorian aikana keskusta on pystynyt nousemaan kanveesista useampaan otteeseen takaisin maan suurimmaksi puolueeksi.

Vanhojen kokemusten varaan uutta nousua ei kuitenkaan voi rakentaa. Mikään ei takaa, että vanha kaava toistuu automaattisesti.

Jokaisen nousun takana on ollut erilainen tarina.

Ilman syvempää ja itsekriittistä poliittista ruodintaa uutta alkua on vaikea rakentaa. Vanhat rasitteet ja ongelmat on putsattava pöydältä ennen kuin puolue voi ottaa askeleen eteenpäin.

Jokaisen nousun takana on ollut erilainen tarina. Tarina, jonka avulla keskusta on löytänyt omat juurensa ja poliittisen agendan. Teemat, joihin äänestäjät ovat voineet samaistua.

Samoja rakennuspuita tarvitaan myös tällä kertaa.

Keskusta valitsee syyskuun alussa uuden puheenjohtajan Juha Sipilän tilalle. Puolueen uudeksi puheenjohtajaksi valitaan Kouvolassa joko Antti Kaikkonen tai Katri Kulmuni.

Keskustaväen odotukset uutta puheenjohtajaa kohtaan ovat erittäin suuret. Puoluevaikuttajat varoittavat päivän Suomenmaan laajassa keskustaa käsittelevässä artikkelissa odottamasta, että puoluejohtajan vaihtuminen ratkaisee automaattisesti kaikki ongelmat.

Varoituksen sana on paikallaan. Uusi puheenjohtaja tarvitsee koko kentän täyden tuen. Puolueväen on soudettava samaan suuntaan. Ilman yhteistä tahtotilaa puolueen itseluottamuksen palauttaminen on äärimmäisen hankalaa.

Keskustassa on perinteisesti ollut kannattajien suhteen katto korkealla ja seinät leveällä. Tätä perinnettä ei saa hukata.

Asioista pitää pystyttävä keskustelemaan puolueen sisällä avoimesti. Erilaisille mielipiteille ja näkemyksille on annettava tilaa, ja niitä on kyettävä myös sietämään.

Kansanliikkeen olemukseen kuuluu vireä ja avoin keskustelu. Sitä tarvitaan myös tällä kertaa.