Hyvä on hiihtäjän hiihdellä

”Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun hanki on hohtava alla, kun taivas kirkasna kaareutuu”, runoili Eino Leino vuonna 1900 Hiihtäjän virsissä. Runossa kuvataan myös reitin valinnan haasteita, – – ”joka outoja onnen vaiheita käy, eikä tiedä miss’ oikea, väärä”.            

Runo on edelleen ajankohtainen. 

Hiihto on kuulunut kalevalaiseen kansanperinteeseen, suomalaisuuteen. Se on todistanut luonnon ja ihmisen yhteiseloa ja arvostusta. Hiihdossa on kuvastunut kansalaisen, yhteiskunnan ja kansakunnan nousu. Hiihtotaito on kasvanut leikistä ja työstä. 

Suksia tarvittiin aikanaan liikkumiseen ja elannon ansaitsemiseen, lämmön ja ruoan hankintaan. Syksyn ensilumi ja kevään kantavat hanget rytmittivät työntekoa. Hiihtäminen vahvisti ja karaisi. 

Hiihdolla on ollut kansakunnan mielessä erikoisasema vielä senkin jälkeen, kun sen suurin arvo ja merkitys ovat olleet tervehenkisessä harrastuksessa ja luonnossa vaeltamisessa. 

Hiihtokansaa kohahduttaneesta Lahden dopingjupakasta on jo yli 15 vuotta, mutta vieläkin se jäytää mieliä. Niin vahvasti hiihto on ollut yksi yhteinen kansallisen ylpeyden aihe, ja tarinat hiihtäjistä yhteisiä. 

Syksyn ensilumi ei ole vielä satanut, mutta hiihdosta ja hiihtäjistä on riittänyt puhetta. Syynä on ollut Norjan toiminta dopingepäilyissä. On kysytty, onko Norjan hiihdon ylivoima rakentunut vääryydelle. 

On puhuttu myös rahasta. Urheilun ympärille on rakennettu iso liiketoiminta, jossa urheilija on vain pieni tekijä. 

Valovoimaisen Therese Johaugin dopingepäilys iskee pahasti hiihdon ympärille rakennettua liiketoimintaa, jonka näkymiä jo ennestään synkensi Martin Johnsrud Sundbyn astmalääkityksestä saama kilpailukielto.    

Norjassa hiihdon taloudelliset arvot ovat merkittävät, mutta vielä enemmän on kysymys kansallisuuden sisällöstä ja kansallisesta ylpeydestä. Asiat on perusteellisesti selvitettävä, mutta jo etukäteen satuttaa se, mitä saattaa paljastua.

Ainakin Venäjä rinnastaa Norjan hiihdon tapahtumat omien urheiluvaikuttajiensa toimintaan ja tuomitsemiseen. Asia ei kuulu enää vain Norjalle, vaan myös kansainväliselle lajiliitolle. Viimeisten vuosien aikana kansainväliset lajiliitot ovat sotkeutuneet liian moniin rikkeisiin, salailuun ja korruptioon.

Suomen hiihtoväkeä ovat syksyn aikana puhuttaneet Aino-Kaisa Saarisen ”muistelmat”. Kirja on kurkistus kulisseihin ja kuvaus voitontahdosta seurannaisvaikutuksineen. Urheilija ja urheilun mystiikka myyvät. Voitontahto polkee alleen ihmissuhteet. Tarina on kuin tosi-tv:stä.

Samalla on syntynyt mielenkiintoinen asetelma suhteessa muihin urheilulajeihin, erityisesti joukkuelajeihin ja jääkiekkoon. Joukko ihmisiä kootaan yhteen. Joukosta kasvaa joukkue. He hyväksyvät erilaisuuden, kasvavat yhteen, kokevat voitot ja tappiot yhdessä, menestyvät ja muistelevat joukkueena. 

Urheilun kasvutarinat tulevat joukkueurheilusta. Urheilu on parhaimmillaan itsensä likoon laittamista, yhdessä kasvamista ja yhteenkuulumista.