Hallituksen pitää ottaa lusikka kauniiseen käteen ja aloittaa neuvottelut ay-liikkeen kanssa

Suomen työmarkkinatilanne on umpisurkea. Syvä luottamuspula ei johdu ay-liikkeen ja työantajajärjestöjen keskinäisestä riitelystä, vaan Orpon hallituksen kaavailemista työmarkkinauudistuksista.

Hallituksen heikennykset ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan, työntekijöiden lakko-oikeuksiin ja työntekijöiden työehtoihin ovat saaneet työntekijäliitot raivon partaalle. Työantajaleiri on vähemmän yllättäen ottanut hallituksen esitykset avosylin vastaan.

Tilanne on poikkeuksellisen hankala.

Keskusteluyhteyttä osapuolten välillä ei ole. Hallitus ei ole perääntynyt piiruakaan omista linjauksistaan ay-liikkeen vaatimuksista huolimatta.

Pöytä, jonka hallitus on kattanut, ei luonnollisesti kiinnosta ay-liikettä. Miksi neuvotella, kun päätökset on jo nuijittu pöytään?

Valtionvarainministeri Riikka Purra (ps.) on kärjistänyt tilannetta ryöpyttämällä ay-liikettä julkisesti. Purran mukaan ay-liitot ovat vääristelleet ja politisoineet hallituksen toimia.

Ennusmerkit ovat huonot. On selvää, että ay-liike ei voi nöyrtyä hallituksen uhittelun edessä ilman vastatoimia.

Hallituksen esittämät toimet ovat niin rajuja, että niitä vastaan on pakko taistella. Ay-liikkeen vastareaktio ei ole voinut tulla hallitukselle yllätyksenä.

Hallituksen ja ay-liikkeen keskinäinen nokittelu murentaa entisestään surkeaa tilannetta. Valtionvarainministeri Purran kitkerä ulostulo kertoo myös pelisilmän puutteesta.

On turha kuvitella, että ay-liike luopuu omista tavoitteistaan ministerin purkauksen jälkeen – yleensä lopputulema on päinvastainen.

Hallituksessa pitää ottaa nyt lusikka kauniiseen käteen ja avata neuvottelut ay-liikkeen kanssa. Runnomalla ei ole koskaan tehty kestäviä päätöksiä.

Ay-liike ei ole ensimmäistä kertaa ajamassa soppatykkejä toreille ja turuille. Niin on käynyt aikaisemminkin, kun vallassa on ollut hallitus, jossa ei ole ollut vasemmistolla edustusta.

Hallituksen tavoite on oikea. Suomen kilpailukyky ja tuottavuus eivät ole Pohjoismaisessa vertailussa riittävän korkealla tasolla.

Hallituksen toimenpiteet tähän hetkeen ovat kuitenkin poliittisesti kestämättömät. Tavallisen äänestäjän on vaikea ymmärtää, miksi hallitus kurjistaa heikommassa asemassa olevia kansalaisia ja samaan aikaan jakaa toisella kädellä veronalennuksia suurituloisille.

Hallituksen linja ei pelkästään tunnu epäoikeudenmukaiselta, vaan se on epäoikeudenmukainen. Se ei selittelemällä muuksi muutu.

Hallituksen pitää ottaa nyt lusikka kauniiseen käteen ja avata neuvottelut ay-liikkeen kanssa. Runnomalla ei ole koskaan tehty kestäviä päätöksiä.

Laiha sopu on tässäkin tapauksessa parempi kuin lihava riitä. Työmarkkinoita pitää uudistaa, mutta kaikkea ei voi ottaa työntekijöiden selkänahasta.

Talouden alavire näkyy jo nyt työttömien määrän kasvuna, eikä tilanne ole parantumaan päin. Hallituksen vastuulla on yhteiskuntarauhan rakentaminen, ei sen järkyttäminen.