Antti Rinteen niskalaukauspuheet kuvaavat yhtä politiikan suurta ongelmaa

”Työttömät polvilleen ja niskalaukaus…” Siinä SDP:n puheenjohtajan Antti Rinteen kommentti työttömyysturvan aktiivimallista.

Rinteen puheet paljastavat yhden politiikan suurista ongelmista.

Keskustelu on vaikeaa.

Korkeassa asemassakin oleva poliitikko – kuten Rinne – ei yritä arvostella asiallisella ja rakentavalla tavalla, vaan etsii yliampuvia ja loukkaavia sanoja.

”Työttömät polveilleen ja niskalaukaus…”

Siis aivan kuin tavallisten ihmisten nettikeskustelussa, missä tavoitteena on saada naurajat puolelleen ja paljon tykkäyksiä. Asiasta viis, mutta kunhan niitä kertyy, joiden mielestä ”se sano nyt justiinsa kohalleen”.

Oli Rinnettäkin arveluttanut, sillä hän piiloutui nimeltä mainitsemattoman kansalaisen taakse ja lainasi kertomansa mukaan hänen sanojaan.

Onko tällaista kansalaista ollut, vai oliko koko palaute Rinteen omaa keksintöä, on sivuseikka. Poliitikko vastaa puheistaan silloinkin, kun hän lainaa jotakuta muuta.

Mutta yliampuva keskustelu vie heti pois itse asiasta. Sen näkee tästäkin kirjoituksesta. Vastaus on kärkevä.

Ehkä Rinne sitä tavoittelikin. SDP:n politiikka on ollut vastustamista. Halua asiakritiikkiin on ollut vähän. Niskalaukauspuheet ovat samaa sarjaa.

Silti jokainen poliitikko tietää, että työttömyyden nujertamiseksi olisi tehtävä vielä enemmän. Kaikkia keinoja on pohdittava. Jos keskellä voimakasta kasvukautta työttömyys on korkeaa, ovat asiat yhä heikosti.

Jokainen poliitikko tietää, että työttömyyden vähentämiseksi olisi tehtävä vielä enemmän. Siksi kaikkia keinoja on pohdittava.

Työttömyysturvan aktiivimalli on yksi uusi keino. Ongelmansa voivat olla siinäkin. Rinteen puheilla ne eivät kuitenkaan korjaannu.

Yksi aktiivimallin ehdottajista ja kannattajista on STTK:n pääekonomisti Ralf Sund.

Sund on entinen vasemmistoliiton puoluesihteeri ja yhä vasemmiston johtavia talouspoliittisia ajattelijoita. Tuskin häntä niskaan ampujana voi pitää.

Sundin mukaan kutakuinkin kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että Suomen työttömyysturva passivoi liikaa (Uusi Suomi 5.1.).

Ei Sundkaan näe aktiivimallia virheettömänä, mutta ”plussat painavat enemmän”, hän sanoo. Hänen analyysinsa onkin toisenlainen kuin Rinteen.

”Tilanne on niin vakava, että jos meillä yli 3 prosentin kasvun oloissa julkinen talous tekee edelleen alijäämää, niin onhan tässä jotain fundamenteissa pielessä. Parin–kolmen vuoden kuluttua, kun kasvu ehtyy, jos velkataso on samalla tasolla tai jopa korkeammalla kuin nyt, kyllä on köyhille kovaa kyytiä tiedossa.”

Siksi hän sanoo, että ”pienetkin marjat on nyt poimittava”.

Päättävien poliitikkojen pitäisi pystyä samaan kuin heidän taustajoukkojensa: rakentavaan keskusteluun. Aktiivimallistakin on nähty paljon enemmän kiihotuspuhetta kuin asiallista julkista arviointia.

Saisi olla toisin päin.

Muistettava kun on, että työttömyys maksaa valtavasti. Ansiopäivärahaan, työmarkkinatukeen ja työnvälityspalveluihin arvioidaan menevän tänä vuonna yhä lähes kolme miljardia euroa.

Suunnilleen saman verran valtio joutuu ottamaan lisää velkaa – sen entisen runsaan sadan miljardin päälle.