2010-luvun suomalaisuusliike
Keskusta virittää puolueen arvoista kiinnostuneita periaatekeskusteluun verkkosivujensa ”parikirjoituksilla”.
Ensimmäinen parin, Katja Asikaisen ja Juha Kuisman kirjoitus on erinomainen johdatus keskustalaisuuden ytimiin. Keskustalaisuus tunnistetaan ja tunnustetaan suomalaisuusliikkeen yhdeksi haaraksi.
Puolue oli perustamishetkillään 1906 maaseutuväestöä kokoava yhteiskunnallinen liike, Maalaisväestön Liitto. Kansallisen eheyden vaatimus edellytti yhteiskunnallista sovittelevuutta.
Kansallisuuden arvo liitetään kansanvaltaan.
Keskustalaisuuden arvioidaan olleen se ”poliittinen liike, joka on herättänyt kansan syvät rivit kansalaisuuteen ja tasavallan rakentajiksi”.
Keskustan tarinassa olennaista on ollut taito kyseenalaistaa vallitsevia vastakkainasetteluita.
Punainen vastaan valkoinen ei voinut olla kansakunnan rakentamisen perusta vuoden 1918 kansalaissodan jälkeen.
Monarkismi täydennettynä ylä- ja alahuoneesta muodostuvalla eduskunnalla olisi jakanut suomalaisia siinä missä tasavaltalaisuus vei kansakuntaa kansanvallan tielle.
Maalaisväestön Liitto osasi rakentaa Suomea paikallisesti yhteisön yhteenkuuluvuuteen vedoten ja valtakunnallisesti kansallista yhtenäisyyttä painottaen.
Jakoa punaisiin ja valkoisiin purettiin paikallisesti yhdessä töitä tekemällä ja valtiollisesti luottamusta kansanvaltaan vahvistamalla.
Artikkelissa keskustalaisuutta kuvataan kerroksittain, vanhan päälle uutta rakentaen.
Arvot kytkeytyvät monitasoisesti kansantalouden ja yhteiskunnan, eritoten kansalaisyhteiskunnan, kehitykseen.
Sovinnollisen keskustalaisuus saa vähitellen rinnalleen sosiologisen keskustalaisuuden.
Maaltapaon seurauksena yhteiskunta- ja elinkeinorakenne muuttuivat. Suomeen oli syntymässä keskiluokka, jolla ei ollut itsestään selvää aatteellista ja poliittista identiteettiä.
Keskustan tarinassa olennaista on ollut taito kyseenalaistaa vallitsevia vastakkainasetteluita.
Maalaisliitto etsii yhteiskunnan keskikerroksen ja keskipuolueen ideaa.
Siihen suuntaan puoluetta vievät jo 1940-luvulta V. J. Sukselaisen ajatus ”teollistuneesta maalaisyhteiskunnasta”, Johannes Virolaisen Maaseutuhenkinen elämänkatsomus ja Urho Kekkosen teos Onko maallamme malttia vaurastua.
Näkemykset purkivat maaseudun ja kaupungin vastakkainasetteluiden lisäksi asetelmaa työnantaja vastaan työntekijä.
Keskikerroksen ja keskipuolueen idea rakentui hajakeskitykselle, moni- ja omatoimisille yhteisöille ja yritysverkostoille.
Keskusta sovittautui keskittyvän ja korporatisoituvan, teollistuvan ja kaupungistuvan Suomen oloihin. Tarvittiin yhteensovittamisen taitoa.
Moniarvoinen yhteys maahan ja luontoon löydettiin uudelleen 1970-luvulla.
Myöhemmin 1980-luvulla painottuivat liberaalit elementit. Kansainvälinen toimintaympäristö muuttui ja kansantalous avautui.
Osansa oli myös maakuntakeskusten keskustalaisella kunnallispolitiikalla. Puhuttiin keskustaliberalismista.
Artikkelissa kootaan 2010-luvun yleiskeskustalaisuutta globalisaation tulkinnan ja omaa työtään tekevien yrittäjien yhteiskuntakäsitysten pohjalta.
Nämä neljä sisäkkäistä elementtiä ovat maaseutuhenkisyys, keskipuoluelaisuus, sosiaaliliberalismi ja yrittäjyys.
Siinä on kestävä arvoperusta 2010-luvun suomalaisuusliikkeelle.