Säilytys maksaa
Olisiko tullut kenellekään vanhaan hyvään aikaan mieleen vuokrata komeroa? Jokaisella oli omat säilytystilansa, jos nyt oli jotain säilytettävää.
Sitten alkoi elintason nousu, sinänsä kiva asia. Se ilmeni muun muassa joka jouluna massiivisen mainoskampanjan kanssa myytyyn jo ostettaessa tarpeettomaan tavaraan.
Sitä ei raaskita heittää pois, koska on autotalli, johon juuri tästä syystä auto ei mahdu. On vinttikomeroita, on kellarikomeroita, näitä kanaverkkoisia hörhöjen valintamyymälöitä. Tai siis ilmaisen tavaran noutopisteitä.
Löytyy soutulaitetta ja aromipesää, leipäkonetta ja piikkimattoa, videokasetteja, c-kasetteja, vinyylilevyjä ja epäkuntoisia laitteita kaikkien niiden soittamiseen.
Kuntopyörä saa usein jäädä asuinhuoneistoon, koska sen sarviin on hyvä ripustella pyykkiä tai vaatteita yleensä.
Tavaratulva vain on niin valtava, että enää eivät riitä omat komerot. Liinavaatekomeron pohjalta voi löytää lakanoita 1970-luvulta ja joitain riepuja saman vuosikymmenen äitiyspakkauksista.
Ei ole kauan, kun oli kirkas hetki polttaa pallogrillissä kuitteja 46-vuotisen avioliittomme alkuajoilta.
Hidasta sekin, kun piti nostalgisoida. Postisäästöpankin joka tilitapahtuman jälkeen oranssissa saldokuoressa lähetettyjä tiliotteita oli, no, paljon.
Firman yli kymmenen vuotta vanhaa tilinpäätöstietoa tietenkin ja mitä tärkein kuori ”tulotositteet v. 1983”.
Sitten kun tavarat eivät mahdu enää kotiin ja sen varastoihin, voidaan vuokrata varastokoppeja.
Telkkarissa näytetään että amerikkalainen ja suomalainen eivät eroa toisistaan.
Tavara, joka olisi voitu heittää pois, on säilötty vuokravarastoon. Niiden tyhjentämisestä ja huutokauppaamisesta tehdään tositeeveetä.
Sama järki näkyy olevan Atlantin molemmin puolin, lastulevyä kannattaa säilöä, ei tiedä vaikka se loppuisi maailmasta.
Auton pysäköinti maksaa, se vasta maksaakin.
Yksi ruutu pääkaupungin ydinkeskustassa hankkii enemmän kuin peruspäivärahalla oleva ihminen. Risteily on halvempi kuin risteilyn ajan kestävä pysäköinti.
Kun ajaa lentoasemalla herrasväen paikoille, niin puhutaan satasista.
Ja tämän luin lehdestä. Jos löytää kadulta setelin ja vie sen poliisille eikä rahaa kukaan kysy, saa sen määräajan jälkeen itselleen.
Kunhan on vähennetty setelin säilytyskulut!