Pyyhkeitä
Useimmiten, uutisfriikkinä, tunne on että saan lukea kaikenlaista ajankohtaista. Mutta välillä tulee tunne, että joudun lukemaan (et ole kiva, jos ajattelet, että juuri niin kuin sinä nyt).
Päivän mittaan puhelimesta tulee liiankin usein selailtua lehtien otsikoita. Osaan ohittaa joutavanpäiväisyydet yleensä. Mutta kun sama joutavanpäiväisyys on esimerkiksi molempien iltapäivälehtien netissä, niin siihen väkisinkin kiinnittää huomiota.
Nyt oli Niina joltain unohtunut pyyhe kotiin. Hän oli sitten kuvannut itsensä sen tilapäisratkaisun eli kassista löytyneen tyynyliinan kanssa. Ja oli laittanut instragramiin, koska kymmenentuhannen ihmisenhän tämä erinomainen tapaus oli tiedettävä.
No, jos joku vapaaehtoisesti seuraa näitä minulle tuntemattomia ihmisiä, niin se on heidän valintansa.
Mutta kun se nykypäivän ”journalismi” on sellaista, että käsittääkseni ihan yliopistossa (jollei sitten jossain kristillisen opiston tiedotuslinjalla) koulutetut toimittajat levittävät tiedon lehtiin.
Nytpä yhä useammat tietävät, että Niina joltain jäi pyyhe kotiin ja kun kävi salilla suihkussa, niin voi kauhistus. Mutta ei aivan tavaton kauhistus, koska on joskus aikaisemmin käynyt niinkin, että on pyyhkinyt sukkaan.
Seuraajat, jotka suuttuessaan kivahtavat että ”hanki elämä”, peukuttavat ja laittavat huutonauruhymiön. Meillä Niinan kanssa on niin samis huumorintaju!
Tutkiva journalismi on näitä ”uutisia” levittelevien, pakko sanoa että naistoimittajien mielestä varmaankin sitä, että meille vielä kerrotaan kumman jalan sukka se oli.
Vanhana ärtyisänä äijänä on miltei mahdoton ymmärtää tätä nykypäivän narsismia. Kun setä oli nuori, niin itsestään valokuvia ottava olisi viety hoitoon. Nyt kuvataan kaikki.
Omaa peppua laitetaan peilin kautta kuvattuna internettiin sellaisille alustoille, joita ei tiedä olevankaan. Ja toimittaja taas poimii sen sieltä ja nettilehteen.
Kun jaksaisi, niin alkaisi parodioida tätä kaikkea. Mitä huonoimmin onnistunut nakkisoossi, niin ateriakuva Facebookiin, koska kaikki muutkin laittavat. ”Rehellinen” kehopositiivinen kuva valtavasta, kalpeasta mahastani, mahdollisimman virttyneissä alushousuissa.
Tässä itse itsestäni ottamassa kuvassa minä olen juuri herännyt krapulassa, kadehtikaa että varmaan sillä on ollut mukavaa.