Polttomoottorin puolesta
Onhan se aina vaan hassua, että pitkien etäisyyksien harvaanasutussa Suomessa ei enää ole oikein korrektia ajaa polttomoottorisella autolla. Ei vaikka autoilijaa rangaistaan päästöistä ja ratikkakiskojen vieressä paheksutaan. Yksityisautoilu, se on pahasta!
Vaihtoehdot ovat vähissä. Kun maaseudun eläjä lähtee kirkolle, niin ei kulje bussi, ei kulje juna, polkupyörällä ei jaksa.
Hevospelillä tietysti saisi tavaratkin kulkemaan, mutta hei, matkat ovat oikeasti pitkiä. Vasta ihan virallisesti määriteltiin, että 130 kilometrin postimatka ei ole kohtuuton.
Jotta punavihreässä kupla-Kalliossa ymmärtäisitte: Se on suunnilleen sama kuin te lähtisitte käymään Kotkassa postissa. Tulisiko mieleen lähteä ilman polttomoottorivehjettä?
Sähköauto pelastaa maailman ja ainakin Norjan. Sellainen Teslakin, ou jee!
Kylmää faktaa kuitenkin on se, että Tesla maksaa kuusinumeroinen luvun nyt kuitenkin. Eikä yhdellä latauksella nyt niin kauas mennä.
Sitten on niitä pienempiä sähkökäkkäröitä. Mopoauton kokoiset kulkineet maksavat 50 000 euroa, kaikista ympäristöpoliittisista tukitoimista huolimatta.
Samankokoisen käkkärän ostin just vara-vara-vara-autoksi. Se maksoi noin viikon eläkkeen. Mutta on polttomoottori, saastuttaa!
Tämä on niin vanha virsi, myönnetään: Mutta kun ajan muutaman vuoden ikäisellä Mersulla, olen kauhea, mistään piittaamaton ympäristörikollinen.
Kun tasan samanlaisella autolla viedään vihreää kansanedustajaa, kansan piikkiin taksisetelillä, niin se on kätevää joukkoliikennettä.
On aivan yliopistotason ympäristöhihhuleita, jotka paheksuvat sitä että joku kaltaiseni omistaa useampia autoja. Millainen approbatur heillä pitäisi suorituttaa, että ymmärtäisivät, että paikallaan oleva auto ei saastuta.
Ja vaikka olen virkeä vanhus, en pysty ajamaan kuin yhtä autoa kerrallaan.
Jotain varmaan tapahtuu tulevaisuudessa. Ehkä niitä akkuja, joiden valmistus ei saastuta yhtään, onnistutaan kehittämään niin, että sähköautolla oikeasti tekee jotain.
Ehkä aurinkokennot tuovat autoille virtaa. Toiveajattelussa niin, että pihaan päästyään voi vielä tietenkin lahjoittaa ylimääräiset sähköt sirkkeliin kaatuneille orvoille.
Aurinkokennolentokone lensi jo maailman ympäri. Huips vaan! Maaliskuussa 2015 lähti ja nyt jo perillä…