Must hobune

Harvoin tulee tilaisuus ryhtyä presidentiksi, jos ei nyt johonkin urosmarttoihin, joista osalla on nahkaliivit ja osalla liivipuvut.

Mutta jospa vielä!

Sukulaiskansamme Eestin presidentinvaalit menivät lekkeriksi. Onhan meilläkin tapahtunut niin hieman ennen Niinistön aikaa. Virolaiset joutuvat nyt aloittamaan alusta.

Maahan on ennenkin tullut presidentti ulkomailta. Mikseivät siis ottaisi todellista mustaa hevosta, Nenosen Suomesta.

Olen epävirallinen Rahvarinnen jäsen. Kummikuntavierailulla Paidessa joskus 1988 pikkutunneilla isännät antoivat pinssinkin.

Siihen maailman aikaan sitä oli viisasta pitää takinliepeen sisäpuolella, niin kuin kristityt pitivät kalankuvaa, ennen kuin siitä tuli uskovaisuuden symboli Volvojen takapelteihin.

Välini Eestiin ovat lämpimät.

Olen käynyt viinarannassa monta kertaa. Sadamarketin aina ystävällinen Ûlle tarjoilee herkulliset leivonnaiset, kahvit ja Vana Tallinn-snapsut ja varmistamme että onko ollut hyvä elu.

Eestiläiset ovat hienoja ihmisiä, pidän heidän sarkasmistaan.

Eestiläiset ovat kauniita ihmisiä.

Olen kerännyt vihamiehiä täkäläisten puutarhatonttujen keskuudessa ihan vain julkisesti ihmettelemällä, kuinka Suomenlahden levyinen vesi lisää sen eteläpuolella asuville naisille sääreen pituutta 20 senttimetriä.

Ja säästäväinen kansa kun ovat, niin käyttävät hamosissaan kangasta vain vähän.

Jossain Rocca al Maren ostarin parkkipaikalla notkuessaan näkee upeampia naisia kuin keskiverto missikisoissa.

Virolainen on rehellinen, kun valitsee oikean taksin.

Kun kehuin kuskille, että te olette menneet Suomesta ohi 25 vuodessa, vastasi hän, että Tallinna on näyteikkuna. Ei meillä sentään syrjäseuduilla niin hyvin mene.

Nii-in, kuinka menee Suomen syrjäseuduilla!

Satuin etelässä samaan hotelliin eestiläisen pariskunnan kanssa.

Aivan tavallisia ihmisiä, herra kuitenkin sen ikäinen, että oli Suomen televisiosta oppinut kutakuinkin täydellisen suomen kielen.

Mutta se käytös, jotain eurooppalaista.

Hyvän ruokahalun toivotukset aamiaisella, hyvät päivän jatkot ja pois lähtiessä lahjaksi erinomaista Kalev-suklaata. Edustivat maataan hienosti, hienoja ihmisiä.

Niin hienoja, että taidan sitten vielä harkita mustaksi hevoseksi ryhtymistäni.

Eestiläiset ansaitsevat parempaa.