Jälkimarkkinat
Jälkimarkkinointihan on sitä, että auton ostajaa sitoutetaan merkkikorjaamoon ja myydään sille ylihintaan huoltoja ja automerkin logolla varustettu tekstiili.
Tapaan käydä jälkimarkkinoilla erään Atlantin saaren eräässä kylässä, sunnuntaisin, jos sinnepäin osun. Ensi käynnillä, kokemattomuuttani, maksoin taksille pyydetyn satasen. Siihen sisältyi meno-paluu ja parin tunnin odotus. Ehkä piipahdettiin matkalla korikylässäkin. Jo edesmenneen mummon lelukaupasta teki löytöjä. Rakennuskin näkyi nyt olleen purettu.
Olen markkinakaupungin lapsi. Siis sellaiset oikeat markkinat, jotka ikiajoin on mainittu siinä almanakassa. ”Haminan syysmarkkinat, sen viikon torstaina, jolle lokakuun kymmenes päivä osuu”.
Haen Santo da Serrasta lapsuuteni markkinatunnelmaa. Hienommat ihmiset voivat hakea samoilta kulmilta hole in onea. 550 metriä merenpinnan yläpuolella, hieno kenttä.
On siellä heti se tunnelma. Markkinaruoka tuoksuu, vaikka ei olekaan rokkatelttaa ja siellä ykköspilsneriä kittaavia ukkoja. On poncha-kioskeja. Kerran oikein tuijottivat, että kuinka turisti reagoi juomaan, joka sinänsä on sokeriruokopontikkaa. Pakko oli vetää ykkösellä ja olla irvistämättä, Finland. Hyväksyvä hyrinä.
Eivät tee hevoskauppoja, mutta voihan siinä joku vanha Fiat vaihtaa omistajaa. Katson pikkupoikien ilmeitä. Liikutun, näen itseni. Intoa ja vähän jännitystäkin. Saako lelun? Meille, joilla markkinapäivänä vielä 1958 oli koulusta vapaapäivä, se markkinaostos oli kuminauhan päässä oleva sahajauhopallo. Jos sai ilmapallon, oli se ekstraa. Jos ilmapallo pääsi karkuun, sai siitä ikuisen trauman. Elämä alkoi näyttää vastoinkäymisiään.
Viime kerralla oli raju tappelukin, keskellä päivää. Kieltä osaamattomana arvelen kyseessä olleen vanha kauna ja/tai reviirikiista. Muuten ihmiset tapaavat iloisesti toisiaan, niin kuin ennen tapasivat Kitulasta ja Kolsilasta tulleet kaukaisia sukulaisiaan tai vanhoja rippikoulukavereitaan.
Kehitysvammaista lasta työnnetään pyörätuolissa. Ihmiset väistelevät. Tyttö haluaa lyödä ylävitoset, totta kai läpsäytetään. Hyvä mieli tytölle, hänen vanhemmilleen ja minulle.
Ei ole Hanska-Anttia, mutta on montakin Piraatti-Pedroa. Sokea pappa on taas kävellyt kilometrien päästä. Taksista maksan enää kuusikymppiä.