Näkökulma: Punakynä voi viuhua kipeästi ensi syksynä – rahaministeri Kulmuni valmistelee vasemmistoa niukkuusneuvotteluihin

Talous

Hallituksen asettamia julkisen talouden tavoitteita ei voi heittää romukoppaan, vaikka koronavirus kolhii armottomasti.

Viiden puolueen uusi punamulta joutuu arvioimaan uudelleen hallitusohjelmassa sovittuja hintavia hankkeita, jos ne uhkaavat koitua vastuullisen taloudenpidon kohtaloksi.

Tämä oli valtiovarainministeri Katri Kulmunin tiukka viesti, kun eduskunta keskusteli valtion ja kuntien lähivuosien talousnäkymistä.

– Meidän pitää siis miettiä, pitääkö osa sovituista tärkeistä uudistuksista siirtää tulevaisuuteen odottamaan parempia taloudellisia aikoja ja mahdollisuuksia, Kulmuni sanoi.

Eli talouden elvytyspaketteja ja velkaantumista seuraa tarkka taloudenpito.

Diplomaattisesti muotoiltu – mutta dramaattisesti puheen loppuun lykätty lausahdus – oli varoitus ja napautus etenkin niiden suuntaan, jotka pitävät viime syksynä sovituista menolisäyksistä kiinni kynsin ja hampain.

Keskustan ryhmäpuheen pitänyt kansanedustaja Petri Honkonen jatkoi Kulmunin viitoittamalla tiellä.

– Selvää on, että uusiin menonlisäyksiin ei ole vuosiin mahdollisuutta, puolueen varapuheenjohtaja paalutti.

Näissä oloissa tuntuukin kaukaa haetulta, että taantumaan sukeltava Suomi onnistuisi hallitusohjelman mukaisesti nostamaan työllisyysasteensa 75 prosenttiin ja tasapainottamaan julkisen talouden vuoteen 2023 mennessä.

Ennustihan valtiovarainministeriö viime viikolla, että sulkutoimenpiteiden kestosta riippuen bruttokansantuote syöksyy vähintään 5,5 prosenttia – mahdollisesti jopa 12.

Tavalla tai toisella kaikki hallituspuolueet on pidettävä tyytyväisinä, jotta yhteinen matka voi jatkua.

Valtiovarainministeripuolue keskusta tuntee kuntien tuskan.

Sillä riittää silmiä ja korvia maan joka kolkassa.

Hallitus lupasikin kunnille huhtikuun kehysriihessä vähintään 1,5 miljardin euron apupaketin.

Silti valtiontalouden tarkastusvirasto kertoi tiistaina, että monet – jo ennestään kituuttaneet – kunnat ovat ajautumassa akuuttiin kriisiin.

Niiden verotulot laskevat samalla, kun koronakamppailu nostaa sote-kustannuksia.

Keskusta joutuu pirulliseen välikäteen, kun hallitus vääntää talouspolitiikan pitkästä linjasta loppukesän taustakeskusteluissa ja syksyn budjettiriihessä.

Vaikka taloudellisen tuhon laajuus on vielä kysymysmerkki, koronaviruksen murjomassa maassa vastuullinen talouspolitiikka edellyttää epäilemättä omista lempihankkeista luopumista.

Hallituksen talouspohdinnoissa tulilinjalla ovatkin epäilemättä oppivelvollisuusiän pidentäminen 18 ikävuoteen ja vanhuspalveluiden hoitajamitoituksen nostaminen 0,7:ään.

Niiden välitöntä hyllyttämistä on vaatinut esimerkiksi Kuntaliitto.

On syytä muistaa, että keskusta kannattaa sekä oppivelvollisuuden laajentamista että hoitajamitoituksen nostamista.

Suomenmaan tietojen mukaan hallituksen kakkospuolue olisi silti valmis tinkimään niistä – vaikkakin pitkin hampain.

Vasemmistoliitolle jo käden ulottuvilla olleista uudistuksista luopuminen olisi erityisen kova pala, koska sille talouskuripolitiikan allekirjoittaminen tarkoittaisi lähestulkoon eksistentiaalista kriisiä.

Lisäksi opetusministerin salkkua kantaa vasemmistojohtaja Li Andersson.

Vaikka yhtälö näyttää vaikealta, politiikka on mahdollisuuksien taidetta.

Tavalla tai toisella kaikki hallituspuolueet on pidettävä tyytyväisinä, jotta yhteinen matka voi jatkua.

Tämän tempun onnistumisesta on päävastuussa SDP ja pääministeri Sanna Marin.

Onkin todennäköistä, että lopulta hankkeiden toteuttamisen aikatauluja, toteutustapoja ja jopa sisältöjä rukataan.

Näin kaikki voivat säilyttää kasvonsa, kun jälleenrakennuksen aika koittaa.

Santeri Lampi