Näkökulma: Palmen murhamysteeriin jäi liian paljon aukkoja – Spekulaatiot eivät tähän lopu

Palmen murha

Paljon melua tyhjästä. Tai jos ei aivan tyhjästä, niin ainakin vajavaisista tiedoista.

Niin voisi sanoa keskiviikkona julkaistuista Ruotsin pääministeri Olof Palmen murhaa koskevista tiedoista.

Ennakkoon niiden uskottiin olevan konkreettisia, uusia tietoja siitä, kuka murhasi Palmen helmikuisena iltana vuonna 1986 keskelle Tukholmaa. Puhuttiin jopa murha-aseen löytymisestä.

Mutta toisin kävi. Palme-infosta tuli pannkaka, pannukakku. Odotukset lässähtivät ja tapausta vuosikaudet seuranneiden into laski kuin lehmän häntä.

Syyttäjä Krister Petersson nimesi Palme-murhaajaksi melko suurella todennäköisyydellä niin kutsutun Skandia-miehen eli Stig Engströmin.

Mitään varmoja perusteita hänen syyllisyydestään ei kuitenkaan saatu. Murha-asetta ei löytynyt, Engströmin sukulaisille tehdyt dna-testit olivat nekin hyödyttömiä. Kaikki keskiviikkona kerrotut faktat ovat olleet jo aiemmin esillä julkisuudessa.

Poliisi oli kuitenkin päätynyt Engströmiin perkaamalla uudelleen tarkasti läpi silminnäkijöiden kertomuksia murhaillasta. Engströmin tarinassa oli monia aukkoja ja kummallisuuksia, joiden perusteella hänet olisi pitänyt ainakin pidättää, kuten Petersson muotoili.

Syyttäjän uusi tulkinta on monelta osin uskottava.Palmen murhan takaa ei sen perusteella löydy sen suurempia salaliittoja tai yhteyksiä ulkomaille, vaan pääministerin elämä päättyi päähänpistosta ja yhteensattumien summasta laukaistuihin luoteihin. Niin käy hyvin usein.

Engström kykeni vuosien ajan härnäämään poliisia julkisuuteen kertomillaan tiedoilla, eikä poliisi missään vaiheessa kunnolla pohtinut sitä, että Ruotsin etsityin rikollinen on juuri siinä.

Engström kuoli vuonna 2000. Sen vuoksi syytteitä häntä kohtaan ei voida enää nostaa.

Palmen murha on ollut Ruotsille kansallinen trauma 34 vuoden ajan. Murha järkytti aikanaan syvästi koko maata. Se rikkoi siihen saakka hyvin idyllisenä säilyneen käsityksen kansankodista, jossa on turvallista olla ja elää.

Sen jälkeen on tullut lisää arpia. Ulkoministeri Anna Lindh puukotettiin raa´asti tukholmalaisen tavaratalon lattialle vuonna 2003. Kyse oli mielenterveysongelmista kärsineen ihmisen päähänpistosta.

Palmen murhasta teki erilaisen kuitenkin se, ettei tekijää koskaan saatu kiinni. Poliisi on käyttänyt asian tutkimiseen järjettömät määrät työtunteja, rahaa ja resursseja. Mediat ovat tuhlanneet palstatilaa loputtomasti.

Tutkinnan lopettaminen laittaakin tapaukselle eräänlaisen päätepisteen. Haavojen on aika parantua, kuten nykyinen pääministeri Stefan Löfven infon jälkeen totesi. 

Tapauksesta on kulunut paljon aikaa. Ihmisten muistikuvat järkyttävistä hetkistä ovat haalistuneet, muuttuneet ja monelta osin myös nostalgisoituneet. Palme on entistä useammalle ruotsalaiselle menneisyyden hahmo, johon ei enää liity vahvaa tunnesidettä.

Myös Palmen pojat hyväksyivät Peterssonin loppupäätelmät. Isää he eivät saa takaisin, spekuloinnille on jossain vaiheessa vain laitettava pisteensä.

Spekulointi ei kuitenkaan lopu tähän. Engströmin syyllisyydestä ei saatu niin vedenpitäviä todisteita, että kaikki ruotsalaiset niihin uskoisivat.

Lähes jokaisen syyttäjän esittämän arvion kohdalla voidaan loputtomasti pyöritellä, että voi olla noin, mutta voi olla myös näin.

Myös monet asiaa tiiviisti seuranneet “Palme-harrastajat” ilmoittivat heti tuoreeltaan, etteivät he tyydy syyttäjän esittämiin arvioihin. Päätepistettä ei siis välttämättä tulekaan, kaikkien aikojen murhamysteeri jää edelleen eloon.

Kaikkein eniten spekuloitavaa on siinä, kuinka pahasti Ruotsin poliisi epäonnistui Palmen murhatutkinnassa. Siitä Ruotsissa on puhuttu pitkään, mutta Peterssonin loppupäätelmät alleviivaavat entisestään, kuinka amatöörimäisiä mokia poliisit vuoden 1986 helmikuussa ja sen jälkeen tekivät.

Ainakin se likapyykki jatkuu.

Samuli Vänttilä Toimittaja