Lobbarirekisteri susi jo syntyessään
Vuoden alussa Suomessa tuli voimaan avoimuusrekisterilaki, niin kutsuttu lobbarirekisteri. Sen tavoite on lisätä vaikuttamistyön läpinäkyvyyttä. Tarkoitus on kaunis, mutta toteutus kelvoton.
Laki luo merkittävän byrokratian ja hallinnollisen taakan varsinkin Yrittäjien kaltaisille järjestöille, jotka vaikuttavat läpi maan laajan porukan voimin suureen joukkoon päättäjiä.
Laki tuskin on iso ongelma tahoille, joilla pari lobbaria vaikuttaa muutamaan asiaan Helsingin ravintoloissa ja eduskunnan kabineteissa.
Viestintätoimistoille laki on mahdollisuus tehdä bisnestä, kun ne voivat tarjota asiakkaille paitsi vaikuttamistyötä myös siihen liittyvän raskaan raportoinnin hoidon.
Jokainen teko pitää kirjata
Uutta avoimuusrekisterilakia on määrä alkaa soveltaa huhtikuun alussa.
Esimerkiksi Yrittäjissä se tarkoittaa, että jokainen ministeriin, kansanedustajaan, heidän avustajaansa tai virkamieheen kohdistuva vaikuttamisteko pitää kirjata. Pitää luoda rekisteri, josta löytyy jokainen tapaaminen, soitto, viesti, keskustelu tai sähköposti, jolla on yritetty vaikuttaa johonkin asiaan. Pitää mainita vaikuttamisteko, sen kohde ja asia.
Sama taakka koskee yrityksiä, jotka yrittävät vaikuttaa valtioneuvoston tai eduskuntaan.
Jos tekoja on vuodessa yli viisi, niistä pitää tehdä Valtiotalouden tarkastusvirastolle kaksi kertaa vuodessa yhteenveto, jossa kerrotaan, keihin on vaikutettu, missä asiassa ja miten pääasiallisesti.
Yrittäjissä on listattu kirjattavia vaikuttamisteemoja noin 150. Vaikuttamisen kohteita on lain piirissä noin 700. Vaikuttajia järjestöperheessä on lähes 4000. Hallinnollinen taakka on siis valtava.
Vuoropuhelusta tulee vaikeaa
Suomessa perinteisesti yritykset, yrittäjät ja järjestöt ovat voineet lähestyä helposti päättäjiä ja virkakuntaa. Yhteydenpito on ollut arkista. Siksi monet päättäjät ovat kohtuullisesti perillä yritysten ja järjestöjen tarpeista. Tämä on ollut hyvä asia.
Pidän selvänä, että jatkossa varsinkaan moni yritys ei tapaa aiempaan tapaan päättäjiä, koska siitä seuraa raportointivastuu uhkasakon nojalla. Moni lopettaa päättäjävuoropuhelun. Kun ei pidä yhteyttä, pääsee vähemmällä eikä tarvitse pelätä sakkoja.
Pidän selvänä, että laki vahvistaa etujärjestöjen ja viestintätoimistojen roolia.
Kuten lakeihin yleensä, myös lobbarirekisteriin jäi porsaanreikiä. Yksi on se, että puoluetehtävässä ei ole raportointivastuuta. Tätä ei voi pitää tasapuolisena.
Myös kunnat ja hyvinvointialueet on vapautettu raportoinnista. Luoja varjelkoon, että myös kuntiin ja hyvinvointialueisiin suuntautuvasta vaikuttamistyöstä pitäisi alkaa raportoida.
Porsaanreikä on myös vaalirahoitus, jota voi vastakin antaa ilmoitusrajan alapuolella ilman läpinäkyvyyttä. Tosin jatkossa ilmoitusrajan alapuolella jäävä rahoitus joudutaan kirjaamaan omaan rekisteriin, kun sillä on vaikuttamistavoite. Tosin poliitikkojen rahoitus todennäköisesti on harvoin pääasiallinen vaikuttamistapa, joten siitä ei siksi tarvitse kertoa viranomaiselle ja sitä kautta julkisuuteen.
Lobbarirekisteri pitää korjata
Miten avoimuusrekisterilain kaunis tavoite olisi voitu saavuttaa tavalla, joka olisi aidosti palvellut avoimuutta ilman järjetöntä byrokratiaa?
Se olisi voitu tehdä kätevästi niin, että jokainen ministeri, kansanedustaja, heidän avustajansa tai virkamies itse kirjaa ylös heihin kohdistuneet vaikuttamistoimet. Se ei olisi ollut iso työ, koska tapaamiset yms. ovat heidän kalentereissaan. Heille myös maksetaan yhteiskunnallisesta vuoropuhelusta.
On toki paikallaan, että vaikuttamistyötä tekevät kirjautuvat rekisteriin, kuten mm. EU:ssa tapahtuu.
Hallitus valmistelee paraikaa normien purkamista. Ensimmäisenä voi ottaa pöydälle avoimuusrekisterin, joka on susi jo syntyessään.