USA:n vai Venäjän etupiiriin – vai puolueettomana?
Viime aikoina on jälleen virinnyt keskustelu maamme suhteesta Natoon.
USA ja Venäjä houkuttelevat meitä etupiireihinsä. Molemmat suurvallat ymmärtävät maamme ja kansamme arvon, sitä kuvaa erinomaisesti mm. juuri uutisoitu USA:n presidentin yhteydenotto presidenttiimme.
Meillä Suomessa tämä oma merkityksemme jostain syystä tuntuu unohtuvan. Meillä on unohdettu, miten viime sodissa pysäytimme ainoana maana maailmassa puna-armeijan, vieläpä kahdesti.
Tuohon aikaan verrattuna tämänhetkinen kykymme puolustaa maatamme on vähintään samalla tasolla ympäröivä maailma ja asekehitys huomioiden.
Suurvalloille on pitkä muisti ja nykyinen Venäjä muistaa, miten kävi tuolloin eikä enää halua kokea samaa yrittämällä maahamme.
Natosta on tiedostettava, että sen voima on USA:n asevoimien voima.
Suurvallat eivät koskaan lähde sotaan toisiaan vastaan, koska ne samalla tuhosivat toisensa. Tämä pätee myös USA:n ja Venäjän suhteen.
Suurvallat eivät päästä sotaa omalle alueelleen, mutta muiden, pienten maiden maaperällä sodankäynti on täysin hyväksyttyä.
Jos Venäjän ja Naton välillä alkaisi sotatoimet jossain Euroopan periferiassa, ne käytäisiin Venäjän rajanaapureiden maaperällä ja ilmatilassa – ei Venäjän alueella ja ilman USA:n asevoimien suoraa osallistumista.
Siksi meillä ei ole mitään syytä liittyä Natoon ja kuvitella, että joku muu sotii puolestamme, se on pään pensaaseen laittamista.
Toki rauhan aikana Nato tarjoaa tietynlaista suojaa nostamalla hyökkäyskynnystä maahan, missä on USA:n tukikohta ja mahdollisuus ikävään erehdykseen osua siihen.
Ari Hyvönen
Kausala