Turkki-sopimus ja ihmisoikeudet
Turkki kiristi Nato-kannallaan röyhkeästi Suomea ja Ruotsia. Ja jopa Ruotsin parlamenttia; maan lakeja on muutettava; se loukkaa Ruotsin suvereniteettia.
Sopimuksiin sisältyy aina pöytäkirjoja, joista koko totuus useinkin vasta paljastuu Kaikki prosessin paperit eivät edes ole julkisia. Tässä olisi journalisteille penkomista.
Turkin lupauksiin ei ole luottamista. Sen osoittivat jo kevään takinkäännöt: Suomea höynäytettiin Nato-tuesta perin pohjin.
Eri lähteitä ja käännöksiä kertalukemalla näyttää Suomi lipsuneen aiemmista kannoistaan.
Suomi luopuu asevientikiellosta Turkkiin. Sillä nyt tuetaan Turkin hyökkäyksiä ja vähemmistökansojen sortoa. Pakkokauppoihin ei sentään liene sitouduttu.
Toinen silmäänpistävä lipsuminen on Suomessa olevien Turkin pakolaisten sovittu nopea ja tehokas luovutuskäsittely; sopimuksen mukaan Turkin esittämillä ”todisteilla” ja muilla sen ehdoilla.
Suomea sitovat asiassa maan laki ja kansainväliset ihmisoikeussopimukset. Niiden yli ei kahdenvälisillä pakolaissuojaa vaarantavillä poikkeusehdoilla voida kävellä.
Turkin presidentti on jatkuvasti uhkaillut pakolaisia kuolemanrangaistuksilla. Tällaisiin maihin ei pakolaisia ihmisoikeussopimusten mukaisesti saa luovuttaa. Vastassa on lisäksi oma ulkomaalaislakimme.
Presidentti Sauli Niinistön mukaan Suomi noudattaa luovutuksissa omia lakejaan ja ihmisoikeussopimuksia. Mihin sitten kahdenvälisiä poikkeusehtoja tarvitaan? Nykysäädökset ovat kattavia; heikenyksiin ei ole tarvetta.
Oikeus elämään on jokaisen luovuttamaton ihmisoikeus. Kuolemanrangaistus on poistettu Suomessa ajat sitten. Suomi ei voi sen käyttöä hyväksyä myöskään missään muuallakaan. Vahvaa ihmisoikeusvaltion asemaamme ei pidä murentaa.
Turkki-sopimus ei takaa Nato-jäsenyydestä vielä mitään. Jäsenyysneuvottelut tästä vasta alkavat. Sopimus on niin ympäripyöreä, että tulkintaerimielisyydet ovat hyvin todennäköisiä. Hankkeessa jo koetusta on taas kerran hyvä ottaa oppia.
Heikki Santala
järjestöneuvos
Kauniainen