Sovittaisko sittenkin paikallistasolla
Alkuun perusteita rautalangasta.
Olin vetämässä tuotantoa SOK:n Turkuun perustamassa, erityisesti kasvisten ja juuresten pakaste- ja säilyketehtaassa, kala ja marjat mukaan lukien. Tuotteet voitiin myydä tietenkin vain S-liikkeiden välityksellä, neljännekselle maan asiakaskunnasta. Seurasin kauppaa, kun tehtaan osti Valio, jonka tuotteet olivat kaikkien keskusliikkeiden valikoimissa. Volyymit kasvoivat.
Valion tuotanto perustui yhteen raaka-aineeseen, maitoon. Sitä vastaanotettiin jalostukseen sama määrä joka päivä kesät talvet. Tuotteiden oma jakelu toimi samoin. Turun tehtaamme raaka-aineista esimerkiksi pensaspapu tuli hankkia kesän sadosta kuukaudessa koko vuoden tarpeiksi, porkkana kolmessa kuukaudessa, peruna viidessä, silakka keväällä, ja sillin sesongit olivat juhannuksena ja jouluna. Logistiikkamme ei soveltunut Valion perustuotantoon.
Valiossa oli hyvin ymmärrettävää, että jokaisella työntekijällä oli selkeä toimenkuva, jota voitiin soveltaa kaikkien tyydytykseksi ympäri vuoden. Mutta ammattiyhdistyksen katto-organisaatio ei voinut hyväksyä, että meidänkään työntekijämme siirtyisivät nopeassa tahdissa tehtävästä toiseen ja ettei hänellä olisi yksiselitteistä tehtävänimikettä. Koko Valion työrauha järkkyisi, jos potkisimme Turussa yli aisan. Niin Valion johto kuin itsekin näimme, ettei Valion menetelmiä voida muuttaa Turun tehtaan edun mukaiseksi, vaan meidät tulee irrottaa muusta Valiosta. Kaikkea ei voitu valaa samaan muottiin. Eikä voida nytkään. Julkishallinnossakaan.
Edellisen matalasuhdanteen aikana, kahdessa kuukaudessa, sovittiin 1: Keskusliikkeiden kanssa logistiikkamuutoksista siten, että saatavat säästöt tasataan, 2: Henkilöstön kanssa, että me kaikki teemme sitä työtä, jota kulloinkin on tarjolla ja ettei ketään sanota irti, ja 3: Tuottajien kanssa joustavista laatu-, maksu- ja toimitustavoista.
Laskelmat osoittivat 90 miljoonan markan liikevaihdollamme saatavan säästöjä viisi miljoonaa markkaa. Edelleen 4: Rahoittajien kanssa kaikkiaan 85 miljoonan markan luototuksesta vakuutena edellä olevat sopimiset ja Iso-Heikkilässä neljän hehtaarin tontti parin hehtaarin lattioineen ja koneineen. Ja lopuksi 5: Valion kanssa Turun tehtaan siirtymisestä oikeuksineen ja velvoitteineen perustamalleni Tresko Food Oy:lle, jonka tuotemerkkinä oli ”Kesäpöytä”.
Noudatimme kaikki osapuolet sopimuksiamme. Perustelimme julkisesti maan selviytymiskeinoja motollamme : ”Suomalainen, käytä kotimaista, työllistät tuttavasi, lannistat laman.” Kotimaisten kasvispakasteiden kulutus ponnahti nousuun. Markkinaosuutemme kasvoi viidessä vuodessa 24:stä 71 prosenttiin. Ensimmäisen täyden vuoden tulos parani lasketun viiden sijasta seitsemällä (7) miljoonalla markalla. Oma toimitusjohtajan palkkani oli yrityksessä kolmanneksi suurin. Kiitos kaikille. Meillä oli hyvä olla. Nyt meitä kaikkia ajetaan allikkoon.
Ja sitten asiaan. Tavoilleni uskollisena karrikoin tuntemaani nykyistä yritys- ja siitä johdateltua vaarallista yhteiskuntakulttuuria herättääkseni ainakin sisäistä tutkiskelua. Suurista konserneista valuva ”hyvä hallintotapa” on muuttunut korkeimman johdon koskemattomaksi ammattiyhdistykseksi.
Laajassa Suomessa tehtyjen nettotulosten kermat kääritään päältä ja siirretään pääkonttorien perässä metropoleihin tai ulkomaille. Lomautukset aloitetaan alimmasta portaasta kajoamatta visusti niihin, jotka päätöksillään ja johdattelullaan ovat ongelmat aiheuttaneet. Pelkästään suuruuden tavoittelussa roiskitaan eurot suurempiin yksiköihin, kekoihin tai maailman tunnottomille markkinoille. Nyt työntekijäpuolenkin omahyväinen kerma tukee tätä piittaamatta vähääkään työttömistä. Rahan tekijät ja laaja hyvinvointivaltio Suomi voivat pahoin.
Molempien ammattiyhdistysliikkeiden ylivalta ja vastakkaisuus syventävät matalasuhdannetta ja ovat yleisen hyvinvoinnin este. Kun ei ole Kekkosta, rakentakaamme vientiäkin arvostaen nousun avaimet paikallistasolla.
Esko Eela
Teollisuusneuvos