Sitä saa, mitä tilaa

Suomen Keskusta r.p:n esiintyminen viime aikoina hallitystyöskentelyssä maaseutua ja haja-asutusalueita kohtaan on ollut suorastaan tyrmistyttävää. Kaiken toiminnan ydin on hallituksessa ”takuumiehenä” olo, ei sen tekemä politiikka. Toiminnasta huomaa, että puoluejohdossa ei enää vaikuta maaseudun etuja ajavia suoraselkäisiä henkilöitä, vaan puoluetta johtavat ”asvalttilampaat”, joille maasudun hyvinvointi on yhdentekevää.

Kaksi viimeaikaista keskustan siunaamaa hallituksen päätöstä ovat olleet suora pyllistys maaseudun asujille ja hyvinvoinnille. Turvetuotannon alasajaopäätös oli vihreiden nuoleskelua karmeimmillaan. Turpeen tarve tuotannon aloilla on kiistaton.

Nyt sitä jo ajetaan meille naapurimaista hakkeella lisättynä. Kaksinaamaisuus ilmaston suojelussa on ällistyttävää. Viime päivien päätös öljyn käytön lopettamisessa lämmitysaineena on toinen maaseutua kurittava päätös. Voi olla, että ajan kanssa kohoavat fossiilisten polttoaineiden hinnankorotukset kompensoivat tehtävät lämmitysmuutokset, mutta tässä ja nyt muutokset on maksettava, mutta mistä rahat? Ei varsinkaan ikäihmisillä ole lompakko pullollaan seteleitä. Valtiovallan on tultava voimakkaasti apuun.

Tulevasta kriisistä ei prosenteilla selvita, siihen tarvitaan avustusrahoja. Liekö tarkoituskin vain ajaa maaseudun ihmiset mökeistään taajamien tyhjeneviin kennostoihin pois aittapoluilta. Tämä lienee huomaamaton toimenpide liikenneyhteyksien vähentämisen myöta tyhjentää maaseutukylät?

Kyllä kepun on vähitellen terhistäydyttävä arjen asioiden hoitamiseen. Millään valopiuhoilla ei alasajoa saada pysähtymään. Keskustan perinteikkäänä maaseudun asiain puolestapuhujana on poistettava hartioiltaan joojoo-länget ja ruvettava rakentamaan puolueimagoa, jolla kannatus lähtee nousuun.

Joka puolella ihmetellään, mikä on persujen kannatuksen takana. Ei tarvitse ihmetellä. He osaavat nykiä kepun kustannuksella oikeista naruista, ei aina niin rakentavasti, mutta osuvasti ja kannatus vain nousee. Sitä saa, mitä tilaa.

Erkki J. Saari