Pienet tilat loivat hyvinvoinnin maaseudulla
Kartanoaikana torpat olivat pieniä ja elivät tietyssä maaorjuudessa.
Kun ne itsenäistyivät pelättiin maatalouden heikkevän, mutta toisin kävi.
Agraarisuus vahvistui, kuten akateemikko Eino Jutikkalakin totesi.
MTK puheenjohtaja Bjarne Westermarck oli sitä mieltä, että maatalous menee sitä paremmin, kun on viljelijöitä mahdollisimman paljon.
Hän ajoi maatalouden etua politiikassakin Maalaisliitossa. Samaan tulokseen tuli Tytti Isohookana-Asunmaa tutkimuksessaan, jossa todettiin keskustan kannatuksen olevan suurin siellä, missä oli paljon maanviljelijöitä.
Myös Hannes Gebhard perusti Suomen Pienviljelijöiden Keskusliiton, koska katsoi heidät jääneet osattomiksi. Vasemmistolla omat järjestönsä.
Suomessa oli 1910-luvulla 225 000 tilaa, jotka enimmäkseen elivät lypsykarjan hoidolla. Tulevaisuus näytti turvatulta, kun oli yksi lehmä.
Sopivaksi pinta-alaksi katsottiin vuosisadan alussa kuusi hehtaaria tai kolmekin hehtaaria
Näistä taloista tulivat lapset kouluihin ja kauppoja saattoi pienessä kunnassa, kuten Artjärvellä, olla yhtä aikaa 16 kappaletta.
Kouluja oli joka kylässä, ja Johannes Virolainen touhusi oppikouluja maaseudullekin kuten Porlammin kylään.
Koulutuksen kautta saatiin uusia mahdollisuuksia, mutta maataloutta ei hylätty.
Rakennemuutos aloitettiin kuitenkin jo 1960-luvulla, jolloin pienviljelijät sulautettiin yhteen neuvontajärjestön kanssa ja jäljelle vain Asutusliitto, jota johti Pentti Munnukka.
Maatalous kuitenkin koheni EU aikaan asti, jolloin viljelijöiltä otettiin jalat alta, mutta joku sai hyvässä rakosessa isot tuet ja pääsi laajentamaan maataloutta.
Kalevi Hemilän väitöskirja tähtäsi suurtila tuotantoon eivät hänen jälkeisetkään ministerit suuntaa muuttaneet.
Nyt on tulos nähtävissä. Maaseutu on monin paikoin kuollut tai korvattu Agribusiness-tehtailla, jossa kylällä on kaksi tilaa.
Tutkimuksessa on unohdettu pientilat täysin.
Nyt odotetaan viimeisenä oljenkortena 2013 uudistusta, joissa pienillekin tiloille annettaisi mahdollisuuksia, mutta se voi olla liian myöhään.
Hannu Huvinen
