Pääkaupunkiseutu tarvitsee oman ohjelmansa
Keskustan politiikka- ja toimintapäivillä Jyväskylässä esiteltiin puolueen uusi, kiinnostava kaupunkiohjelma, johon on selvästi käytetty paljon aikaa.
Ohjelmaa käsitelleen session jälkeen tulin kuitenkin jälleen kerran vakuuttuneeksi, että pääkaupunkiseutu vaatii puolueelta oman toimintaohjelmansa.
Vaikka perusteesit olisivat samat kaikkialla, metropolialueen tilanne on tyystin erilainen kuin muissa suurissa kaupungeissa.
Väestö on pirstaloitunutta, muuttoliike on vilkasta, ja esimerkiksi Helsingin kupeessa olevat Vantaa ja Espoo kasvavat nopeimmin Suomen kaikista kaupungeista.
Pääkaupunkiseudulle muuttaa paljon ihmisiä, jotka ovat kadottaneet elämänlangan kuihtuvilla haja-asutusalueilla. Helposti nämä ihmiset syrjäytyvät, kun he eivät löydä paikkaansa täälläkään.
Useilla näistä henkilöistä saattaa olla keskustalainen tausta, jolle ei löydy vastakaikua täällä, ja valitettavasti lopputuloksena voi olla vetäytyminen.
Asuntojen hinnat ovat kivunneet pääkaupunkiseudulla ja erityisesti Helsingissä niin korkeiksi, että ne ovat usein keskiluokkaisten palkansaajien ulottumattomissa.
Kulttuurien moninaisuus tuo myös haasteita ja samalla myös valtavia mahdollisuuksia.
Pääkaupunkiseudulla on paljon erityisesti liikkuvia naisäänestäjiä.
Helsingissä, reilun puolen miljoonan asukkaan kaupungissa, kannatuksemme on muutaman prosentin luokkaa.
Omassa – myönnettäköön toki yksipuolisessa – urbaanissa naiskuplassani tapaus Soini ei herättänyt hurraahuutoja.
Vaikka hallituksen pelastaminen ymmärretäänkin ainakin pragmaattisena ratkaisuna, naisten ja tyttöjen oikeuksien puolustaminen nousee puheissa poliittista pragmatismia suurempaan arvoon.
Jos jostain asiasta syntyy haava, haava pitää hoitaa keskustelemalla eikä vain vetoamalla poliittisiin realiteetteihin.
Keskusta tarvitsee pääkaupunkiseudulla vallitsevan politiikan ärhäköitä haastajia. Puolue tarvitsee ihmisiä, jotka sitoutuvat pääkaupunkiseutupolitiikkaan riittävän pitkäksi aikaa oppiakseen tuntemaan sen perin juurin.
Puolueen uudistuneen raikkaan johdon tulee rantautua pääkaupunkiseudulle, konkreettisesti. Aikataulut täytyy suunnitella niin, että se on mahdollista.
Ja Ruotsista kannattaa ottaa oppia. Annie Lööf onnistui nostamaan pienehkön puolueen kannatusta erityisesti Tukholman alueella. Varmaan ainakin aktiivejamme kiinnostaisi kuulla, miten hän tähän pystyi.
Päivi Mononen-Mikkilä
puheenjohtaja
Keskustanaisten Helsingin piiri