Ovatko Suomen turvallisuuspolitiikka ja energiapolitiikka samaa perhettä?
Pienen maan pärjääminen pohjoisella pallonpuoliskolla edellyttää kansallisesti johdettua ja mahdollisimman omavaraista energiantuotantoa, jonka toiminta pystytään turvaamaan myös kriisiaikoina.
Asiantuntijoiden mukaan voisimme olla lähivuosina sähköntuotannossa omavarainen, kun Eurajoen kolmas ydinvoimala saavuttaa maksimituotannon ja nopeasti kasvava uusiutuva energiatuotantomme kasvattaa osuuttaan.
Olemme myös maailman ensimmäinen maa, jolla on käytetyn ydinpolttoaineen varastointia varten rakennetut turvajärjestelmät peruskalliossa.
Se on osa suomalaista identiteettiä, joka kuvastaa haluamme luoda turvallisuutta myös lähialueillemme.
Euroopassa on meneillään epätavallisen voimakas vastakkainasettelu Venäjän ja Yhdysvaltain johtaman sotilasliitto Naton etupiirinäkemyksistä.
EU:n jäsenmaana joudumme vääjäämättä puolustamaan eurooppalaisen vapaan demokratian perusperiaatteita ja kunkin maan itsemääräämisoikeuksia.
Samalla on kuitenkin otettava huomioon ne lainalaisuudet, joiden puitteissa meidän on edelleen pystyttävä toimimaan yhteistyössä ja turvamaan maanosamme keskinäiset talousjärjestelmät – myös Venäjän kanssa.
Eurooppa on edelleen riippuvainen sen toimittamasta öljystä, kaasusta ja ydinpolttoaineesta. Erityisesti
Saksalle Venäjä-kortti pysyy politiikan keskiössä. Merkelin syrjään siirtyminen jättikin uhkaavan suuren tyhjiön EU:n Venäjä-suhteisiin. Hänen vakauttavaa esiintymistä olisi juuri nyt tarvittu.
Suomalainen energiayhtiö Fortum on kasvattanut vaikutusvaltaansa eurooppalaisessa energiapelissä sen jälkeen, kun osti enemmistön saksalaisessa energiayhtiö Uniperissä.
Entuudestaan sillä on merkittävää energiatuotantoa Venäjällä ja on myös osakkaana suomalais-venäläisessä Pyhäjoelle suunnitellussa Fennovoiman ydinvoimalahankkeessa.
Kansallinen energiayhtiömme toimia seurataankin silmä tarkkana eikä vähiten turvallisuuspolitiikan näköalapaikoilla.
Suomalaisille päättäjille päänvaivaksi on muodostumassa Fennovoiman ydinvoimalahanke, jonka rakennusluvan viivästyminen on pantu merkille myös venäläisten taholla.
Ilman Fortumin mukaantuloa sen osakkaaksi, hankkeesta tuskin olisi tullut mitään.
Vaikka suomalaiset eivät olleet mukana Venäjän Itämeren Nord Stream -kaasuputkihankkeessa muutoin kuin ympäristölupaselvityksessä, oli sen käynnistymisvaiheessa entisellä pääministeri Paavo Lipposella sanansa sanottavana.
Kaasuputken piti tuoda vakautta Euroopan kaasutoimituksiin. Siitä on kuitenkin tullut pelinappula kansainväliseen valtapolitiikkaan.
Pienen maan keinovalikoimat kansallisen turvallisuuden rakentamisessa poikkeavat suurten mahtimaiden vastaavista.
Tilaa äkkikäännöksille ja rymistelylle ei ole liiemmälti.
Joku viisas onkin sanonut että ”On hyvä pitää ystävät lähellä ja vihamiehet vähän loitommalla”.
Paavo Kajander
Pori