Onko juhlapäivänä syytä juhlaan?
Tänään juhlitaan maailman opettajien päivää. Vaikka kyseessä onkin juhlapäivä, opetusalan ammattijärjestö OAJ:n selvitys löi viime viikolla pöytään hätkähdyttävät luvut, jotka eivät anna aihetta juhlaan. Reilusti yli puolet opettajista on harkinnut alanvaihtoa viimeisen vuoden aikana.
Tulos on pysäyttävä. Tilanne on kärjistynyt koronakriisissä, mutta sen juuret ovat huomattavasti syvemmällä.
Ensinnäkin taustalla vaikuttaa nykyinen erityisopetuslaki ja inkluusio, joka tarkoittaa lyhyesti kaikille yhteistä koulua. Siihen pohjautuen esimerkiksi oppilaat, joilla on erityisen tuen päätös, käyvät koulua yleisopetuksen luokassa.
Kun pienryhmien määrä nykyisen lakiuudistuksen myötä väheni, puhuttiin tuolloin lisääntyvästä erityisopetuksen resurssista yleisopetuksessa. Valitettavasti koulun arjessa lisäresurssit eivät näy.
Toisekseen tänä päivänä perheiden ongelmat ovat hyvin moninaisia. Päihteiden ongelmakäyttö, köyhyys, mielenterveysongelmat ja työttömyys ovat esimerkkejä ongelmien laajasta kirjosta, jotka valitettavasti kasaantuvat yksittäisiin perheisiin.
Koronakriisi on entisestään kärjistänyt ongelmia ja samalla jono erilaisiin auttaviin palveluihin on pitkä. Tilanne heijastuu väistämättä myös koulujen arkeen.
Lopulta osa ongelmista juontaa juurensa yliopistoihin, joissa opettajankoulutusta on viime vuosien aikana muutettu, erityisesti vähentämällä kontaktiopetusta.
Opettajuuteen tarvittavat taidot kuitenkin kehittyvät vuorovaikutuksessa, ei pelkästään itsenäisten töiden kautta. Opettajan työ on ihmissuhdetyötä. Siksi opettajaksi kasvaminen vaatii sitä, että saa peilata kursseilla opittua kasvatustieteellistä teoriasisältöä yhteisissä keskusteluissa toisten opiskelijoiden ja kurssin vetäjän kanssa.
Työelämän näkökulmasta on tarpeen, että opettajaksi opiskeleva nuori saa mahdollisuuksia tutkia omia opettajuuteen liittyviä asenteita, arvoja ja uskomuksia.
Toivonkin, että tänä päivänä annat ajatuksesi suomalaiselle opettajalle ja sivistykselle. Jos olet mukana esimerkiksi kotikuntasi päätöksenteossa, mieti miten siellä voitaisiin parantaa koululaisten arkea.
Haetaan yhdessä ratkaisuja siihen, miten Suomi voi jälleen olla koulutuksen kärkimaa, opettajat viihtyvät työssään ja lapset kokevat oppimisen riemua joka päivä.
Jouni Ovaska
luokanopettaja, kansanedustaja