Maakuntiin ei tarvita himmeleitä
Maakunta- ja sote-uudistuksesta voidaan olla monta mieltä. Kaikkine riskeineen ja valmistelun mittavine puutteineenkin uudistus nyt linjatulta pohjalta on välttämätön ja parempi vaihtoehto kuin sen tekemättä jättäminen.
Uudistuksen tiimoilta löytyy oman profiilin nostajia. Asiantuntevimmat tekevät sen aiheesta.
Vakavampaa on kuitenkin se, mistä Helsingin pormestari Jan Vapaavuori puhuu, mihin vaivihkaa myös eräät muut kokoomus- ja demaritaustaiset kaupunginjohtajat yhtyvät, ja mille vihreissä on vahva kannatus.
Heille maakuntauudistus on liki kirosana. Heidän mielestään sote-uudistus voisi toteutua, muttei maakuntauudistus.
Maakunnan vastustajien mielestä maakunnittain voitaisiin siis suorilla vaaleilla valita maakunnan laajuinen valtuusto, joka päättäisi kaikesta soten järjestämiseen liittyvistä asioista.
Kaikki muu samalla alueella toimiva, samoja ihmisiä ja yhteisöjä koskeva julkinen hallinto pitäisi ilmeisesti jättää nykyiselleen.
Eli suorilla vaaleilla valittujen sote-päättäjien rinnalla olisi monia muita päättäjiä.
Kunnallisvaalien pohjalta valitaan maakuntien liittojen päättäjät, joiden tehtäviin kuuluvat muun muassa maakunnan aluekehitys, kaavoitus, EU:n aluepolitiikka ja yleinen edunvalvonta.
Kokonaan maakunnan päättäjien ulottumattomiin jäisivät maakuntauudistuksen vastustajien mukaan myös maakunnassa olevat lukuisat valtionhallinnon tehtävät, joita hallinnoidaan nyt ainakin kuudesta ministeriöstä.
Näitä Ely-keskuksissa hoidettavia tehtäviä ovat muun muassa maakunnan ympäristö-, liikenne-, elinkeino- ja työvoima-asiat.
Siis samassa maakunnassa olisi Vapaavuoren ja kumppaneiden mukaan sikin sokin erilaisia päätöksentekijöitä ja moninkertaista hallintoa.
Mikseivät nuo sotea varten suorilla vaaleilla valitut päättäjät voisi vastata kaikesta sellaisesta koko maakuntaa koskevasta, mikä ei kuulu kunnille?
Sitähän maakunta- ja sote-uudistus tarkoittaa.
Kunnilta maakuntauudistus ei vie ensimmäistäkään tehtävää.
Soten kannattajat, jotka samalla vastustavat maakuntauudistusta, ovat varsinaisia hallintohimmeleiden rakentajia. Vai ovatko sittenkään?
Yhä selvemmältä nimittäin näyttää, että ainakin osa heistä rakentaisi Suomeen hallintomallin, jossa valtion ja kuntien välissä ei olisi minkäänlaista itsehallintoa.
Portugalia ja Baltian maita lukuun ottamatta sellainen on joka ikisessä Euroopan maassa.
Koko maakuntaa, sen kaikkia alueita edustavan maakunnallisen hallinnon korvaisi tuossa ajattelussa maakunnan keskuskaupunki.
Sen päättäjien pitäisi voida päättää, ei vain omista asioistaan, vaan myös monista ympäröivän maakuntansa asioista.
Tuollainen ei ole kansanvaltaa. Sellaiselle on sanottava ei.
Maakuntiin tarvitaan yksi hallinto, ei himmeleitä.
Mauri Pekkarinen
kansanedustaja (kesk.)
eduskunnan 1. varapuhemies
Jyväskylä