Lukijalta: Lapsiperheköyhyydessä radikalisoitumispommi
En tietenkään tarkoita sitä, että köyhyydessä kasvanut lapsi automaattisesti myöhemmin radikalisoituisi. Näinhän ei ole, mutta riski siihen kasvaa.
Lisääntynyt ulkopuolisuuden kokemus ja heikentynyt itsetunto alkavat monella kouluiässä, joka johtaa kouluhyvinvoinnin ja oppimistulosten heikkenemiseen. Näistä seuraa usein heikentynyt tulevaisuuden usko ja näköalattomuus, toivottomuus omasta tulevaisuudesta.
Pitkän koulukyydin lamaannuttava rasitus on onneton riskilisä joillakin alueilla.
Heikompien oppimistulosten, erityisesti lukutaidon osalta, seurauksena nuoren maailmankuva voi kehittyä hyvinkin harhaiseksi radikaalista somemaailmasta löytyvästä houkuttavasta samaistumispinnasta. Yksinäiselle isossa joukossa se voi tuntua ryhmältä, johon samaistua.
Tuntui pahalta kokoomusministerin yksioikoinen toteamus vanhemman työllistymisen olevan parhaan lääkkeen lapsiköyhyyteen. Niin tietysti on, mutta työllistymisen vaikeus, toisinaan mahdottomuus ja sen seuraus, ei saanut ministerin vastauksessa minkäänlaista sijaa.
Suomalaisen yhteiskunnan sisäinen vakaus ja turvallisuus edellyttävät, että mahdollisimman suuri osa asukkaista kokee sen puolustamisen arvoiseksi. Se on mahdollista vain, jos ihmisen omassa elämässä toteutuu riittävä oikeudenmukaisuuden kokemus.
Tuki- ja palveluleikkausten jälkeen entistä useampi ei koe yhteiskuntaamme enää puolustamisen arvoiseksi.
Puutteellisella osaamisella, varsinkin lukutaidolla, usea nuori jää yhteiskunnan monien mahdollisuuksien ulkopuolelle ja syrjäytyy. Silloin ei paljon vaikuta, minkä värinen hän on. Kun nuoressa on aina aktiviteettia ja tarve kuulua johonkin, mutta se ei voi suuntautua puutteellisen osaamisen takia työhön tai jatko-opiskeluun, vaihtoehtoina ovat järjestyneen yhteiskunnan ulkopuolinen radikalisoituminen tai rikollista toimintaa harrastava joukko. Osalle nuorista väkivallasta tulee tapa toimia.
Kaikkein traagisinta tämä on nuoren itsensä kannalta.
Tutkimuksien mukaan varhainen puuttuminen ja myös perheiden auttaminen on paras ja ehkä lähes ainoa keino auttaa lapsen elämä oikeille raiteille. Edes yksi luotettava ja turvallinen aikuissuhde voi olla ratkaiseva.
Olennaista on toiminnan vaikuttavuus.
Sosiaalipalvelujen ja tukien leikkaukset ovat tässä katsannossa kaiken järjen vastaisia ja edesvastuuttomia. Suomella ei tosiaankaan ole varaa menettää pienenevistä ikäluokista ainuttakaan, varsinkaan yhteiskunnan perusrakenteita murentavilla lyhytnäköisillä säästöpäätöksillä.
Ismo Saari
Kunnallispolitiikan veteraani (kesk.)
Salo
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/