Lapsilisä perhepoliittisena instrumenttina
Lapsilisällä on historiallinen taustansa Suomessa. Tutkimusten mukaan Suomessa keskusteltiin 1930-luvulla siitä, että lasten saaminen esitettiin sosiaaliseksi ja taloudelliseksi riskiksi, johon yhteiskunnassa tuli puuttua.
On todettu, että lasten ja äitien hyvinvoinnin parantamista pidettiin sotia edeltävinä vuosina Suomessa hyväksyttävämpänä kuin työläisten oikeuksista kiinni pitämisestä.
Ymmärrän lapsilisän tutkimusten mukaan valtion maksamana sosiaalipoliittisena etuutena. Se on yleinen, kaikista suomalaisista lapsista maksettava tukimuoto.
Tutkimusten perusteella valtio on tukenut lapsien kasvattamista jo ennen sotien syttymistä Neuvostoliittoa vastaan. Todetaan, että lapsiperheitä autettiin verohelpotuksilla jo vuodesta 1922 alkaen. Äitiysavustusta alettiin Suomessa vuonna 1937 maksaa raha- ja luontaisavustuksina äideille, jotka ovat köyhiä.
Valtio on käyttänyt äitiysavustusinstrumenttia: äitiysavustus laajeni sotien aikana Suomessa. Vähävaraisille ja monilapsisille perheille alettiin antamaan perhelisää.
Tutkimusten mukaan perhelisä oli ensisijaisesti luontaisavustusta: annettiin ruokaa ja vaatteita. UNICEF pyrki reagoimaan puutteisiin tuomalla lokakuusta 1947 alkaen avustusta suomalaisille lapsille.
Lapsilisäjärjestelmän voimaantulo tapahtui Suomessa hyvinvointivaltion niin sanottuun ensimmäiseen rakennuskauteen. Se oli huomattavassa asemassa hyvinvointivaltion tekemisen suunnannäyttäjänä.
Lapsilisäjärjestelmän taustalla nähdään pyrkimys tasata kuluja lapsiperheiden, sekä perheiden, joilla ei ole lapsia, välillä. Intentiona on ollut korvata perheelle kuluja, joita lasten elättäminen tuo mukanaan.
Lapsilisällä on ollut poliittinen prosessinsa. Lasten kasvattamisesta katsottiin aiheutuvan suuria menoeriä perheille: vuonna 1948 heinäkuussa Suomessa säädettiin eduskunnassa lapsilisälaki. Laki eteni ensin perhepalkkaan. Käsitän perhepalkan palkanlisänä, jota työnantaja maksoi työntekijöille perheen koon perusteella.
Lasten hoidon ja kasvattamisen katsottiin merkitsevän niin suurta taloudellista taakkaa, että siitä on seurauksena lapsiperheiden elintason merkittävä heikentyminen.
Tutkimusten mukaan lapsilisää ehdotettiin maksettavaksi ensisijaisesti lapsen äidille – ja näin rahat käytettäisiin lapsen edun mukaisesti. Pohjoismaisen perhepolitiikan intentiona on myös ollut parantaa naisten asemaa.
Lasten hyvinvoinnin ymmärrettiin olevan arvo, johon voitiin yhtyä yli puoluerajojen. Lapsilisällä on tutkimusten mukaan erityinen asema Suomalaisen sosiaaliturvan historiassa. Se oli ensimmäinen universaali etuus, joka myönnettiin ilman tarveharkintaa.
Lapsilisään tehtiin muutoksia 1990-luvun laman tultua Suomenmaahan. Vuoden 1995 keväällä Lipposen 1. hallitus esitti säästöjä lapsilisään. Leikkaus oli vaikein monilapsisille perheille, joka johtui siitä, että leikkaukset olivat sitä suurempia, mitä suuremmasta perheestä oli kyse.
Laman vaikuttaessa Suomen talous joutui vaikeuksiin. Säästötavoitteiden myötä monet sosiaalietuudet siis joutuivat höylättäväksi.
Lapsilisän supistaminen sai kansalaiset tekemään mediaan kirjoituksia tästä julkistalouden rationaliteettien ja kansalaisten tarpeiden välisestä jännitteestä. Leikkauspäätös oli erikoinen, koska lapsilisäjärjestelmällä on katsottu olleen korkea legitimiteetti kansalaisten keskuudessa.
Taloudellinen lama aiheutti vaikeuksia perheisiin monella tapaa. Tämä näkyi perheissä lisääntyneenä työttömyytenä ja lasten palvelujen huononemisena. Kotiin tuli taloudellisia vaikeuksia. Etenkin pienituloisten kotitalouksien toimeentulo oli vaikeaa.
Perheiden hyvinvointi instituutiona on tärkeää ja valtion etu. Perhepolitiikan avulla, kuten julkisen sektorin tulonsiirroilla, perhettä voidaan auttaa elämän eri tilanteissa. Tutkimusten perusteella perhepolitiikan avulla hyvinvointivaltiot voivat reagoida lapsiperheiden erityistarpeisiin sekä vaikuttaa niiden toimeentuloon.
Syntyvyyttä on lapsilisäjärjestelmän voimassa ollessa pyritty lisäämään avustamalla perheitä, jotka pystyvät hankkimaan lisää lapsia: väestöpoliittiset intressit.
Mikko Kangasjärvi
valtiotieteiden maisteri
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/.
