Keskustan linjattava selkeästi yleissitovuuden puolesta
Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi poistaisi Suomesta yleissitovuuden perustellen asiaa sillä, että ”paikallisia ja yritys- tai työpaikkakohtaisia erityisolosuhteita ei voida todellisuudessa huomioida sopimusjärjestelmässä. Tämä seikka jarruttaa tuottavuutta ja työllistymiskehitystä”.
Tämä on lyhytnäköinen näkemys ja seuraukset tulee tiedostaa.
Yleissitovuuden avaaminen tarkoittaa samalla Suomen markkinoiden avaamista täydelle hintakilpailulle.
Silloin muihin EU-maihin sijoittuneiden firmojen ei tarvitse noudattaa suomalaisia työehtoja lähettäessään työntekijöitä Suomeen.
Miten arvelet esimerkiksi suomalaisten rakennusfirmojen jne. pärjäävän sen jälkeen urakoiden tarjouskilpailuissa?
Eikä koske edes pelkästään rakennusalan firmoja. Sama soveltuu myös esimerkiksi terveydenhuoltoon julkisia terveyspalveluja yksityistettäessä.
Ainakin jos seuraa yleistä keskustelua, niin enemmän ollaan sitä mieltä, että hoitajilla pitää olla kunnon palkka ja hoitajia pitää olla riittävästi.
Entäs mitä tapahtui suomalaisten elintarvikkeiden kysynnälle, kun palkansaajien tulotaso kääntyy paikallisen sopimisen vapauttamisen myötä laskuun?
Ostaako kuluttaja aikaisempaa pienemmällä tilipussillaan halpoja puolalaisia vai laadukkaita kotimaisia kasviksia? Vastauksen tietävät kaikki.
Suomi on sopimusyhteiskunta. Suomen etu on se, että meillä samaan pöytään mahtuu duunari ja työantaja. Viimevuosina myös valtio.
Ei hajoiteta sellaista, mikä ei ole rikki ja minkä uudelleen rakentaminen veisi vuosikymmeniä.
Paikallisen sopimisen edistämiseksi on paljon keinoja. Lainsäändäntö- ja työehtosopimustaso. Kehitetään niitä, kolmikannassa.
Ville-Veikko Rantamaula
Keskustan puoluevaltuutettu, kansanedustajaehdokas (Helsinki)