Huoltovarmuus ja ruokaturva ovat koetuksella

Mielipide

Aikaisempien kriisien tapaan, jopa viime sodan aikaiseen tilanteeseen verraten korona on nostanut puheenaiheeksi huoltovarmuuden ja ruokaturvan. Merkkejä ongelmasta on jo ilmassa.

Mistä saamme alkavalle kasvukaudelle, kaupallisiin kasvihuoneisiin vihannesten kasvattajia ja poimijoita? Mistä saamme kookkaille marjatiloille työväkeä, kun rajat ovat kiinni ja kotimaan sisäinen liikenne ja työjoukkojen kokoontuminen ovat rajoitettuja?

Onko meillä tässä tilanteessa enää riittävästi talonpoikia kylvämään tarvittavaa määrää peltoja leipäviljalle?

Huoltovarmuutta ja ruokaturvaa tarkastellaan ajan saatossa. Huoltovarmuuden mittaaminen on monimutkaista koska sille ei ole yksinkertaista lukemaa, jonka voisi kirjata vuodesta toiseen. Ruokaturvalle sellainen lukema on.

Ruokaturvan laskenta lähtee meidän kaikkien tuntemastamme lauseesta ”Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme”. Laskentaan johtaen: jokapäiväinen leipämme = Suomen vuotuinen viljasato, me = Suomen vuotuinen väkiluku, ruokaturva = viljasato / väkiluku.

Vuonna 2019 vehnän, rukiin, ohran ja kauran yhteenlaskettu satomme oli 3,936 miljoonaa tonnia.  Väkilukumme oli vastaavasti 5,52 miljoonaa henkeä. Näin ruokaturvamme viime vuonna oli 713 viljakiloa henkilöä kohden.

Koko maapallolle laskettu ruokaturva vuonna 2019 oli 343 kg/hlö. Rikkaana maana olemme yli kaksi kertaa maapallon keskiarvon yläpuolella.

Kehitysmaissa ruokaturva on alle keskiarvon. Esimerkiksi väkirikkaassa Etiopiassa ruokaturva vuonna 2019 oli vain 246 kiloa henkilöä kohti.

Luonnonvarakeskus, entinen Maatalouden tutkimuskeskus on tarkkaan tilastoinut vuotuisen viljan tuotantomme vuodesta 1920 lähtien. Viime vuosisadalla meillä oli kaksi kriisiä, jolloin ruokaturvamme oli kehitysmaan luokkaa.

Heti itsenäistymisen jälkeen olimme tasolla 245 kg/hlö. Pääsimme 1930-luvulla silti jo tasolle 400. Toisen maailmansodan jälkeen ruokaturvamme romahti alimmilleen vuonna 1946, tasolle 210 kiloa henkilöä kohti.

Toivuimme kuitenkin viime sodan aiheuttaneesta kriisistä tasaisen varmasti. 1950-luvun olimme maapallon nykykeskiarvon tasolla. 1960-luku oli jokapäiväisen leivän nousun vahvaa aikaa. Nykytason 700 kg/hlö ylitimme ensimmäisen kerran vuonna 1975.

Sen jälkeen ja 1995 alkaneella EU-kaudella ruokaturvamme on sahaillut osaksi maatalouspolitiikan pyörteissä, osaksi kesien sääolojen vaihteluissa. Maapallon keskimääräiseen lukemaan verrattuna ruokaturvamme on kuitenkin ollut pysyvästi niin korkea, että huoltovarmuudesta ei ole tarvinnut huolestua.

Sen korona jo opettaa, että ruokaturvaa kannattaa jatkossa seurata vielä entistä tarkemmin. Myös huoltovarmuudellekin olisi aika kehittää yhtä yksinkertainen mittari.

Kausityövoimaa tarvitsevien vihannesten, marjojen ja hedelmien tuotanto tullee tänä vuonna putoamaan. Huoltovarmuus niiltä osin heikkenee.

Mutta onhan meillä onneksi talonpoikia ja ylipäänsä elinvoimaisia perhetiloja vielä riittävästi. Toivottavasti saamme viljapeltomme kylvetyiksi nyt koronakeväällä 2020 niin, että ruokaturvaamme ei tule notkahdusta.

Veli Pohjonen, maatalous- ja metsätieteiden tohtori, Kuusamo

Ei kommentteja

Voit kommentoida kirjauduttuasi palveluun. Tarvitset kirjautumiseen Suomenmaa-tunnuksen