Elvytyspakettia ei pidä hyväksyä
Euroopan unionin junailema elvytyspaketti nousi pintaan perustuslakivaliokunnan päättäessä, että paketin hyväksyntä vaatii 2/3 enemmistön eduskunnassa. Tilanne meni kerrassaan absurdiksi, kun kokoomus ilmoitti äänestävänsä tyhjää asian käsittelyssä. Tärkeä asia vaatisi kaikilta poliittisilta toimijoilta selkeän kannan, olkoon se sitten myönteinen tai kielteinen, mielellään kielteinen.
Elvytys itsessään on tässä tilanteessa tärkeää, sillä kasvun mahdollisuuksien hidastaminen menoleikkauksilla toisi eteen vaan menetetyn vuosikymmenen. Varsinkin koronasta rankasti kärsineille turismista riippuvaisille maille, kuten Italia ja Espanja, elvytys on välttämätöntä.
Elvytystä ei silti pitäisi lähteä tekemään ylikansallisesti eurooppalaisessa hengessä, vaan kansallisesti. Elvytyspaketti tällaisenaan voi joko jäädä kertaluonteiseksi tai luoda pohjan yleiseurooppalaiselle velkaunionille. Riski velkaunionille on näistä kahdesta merkittävästi suurempi, minkä pitäisi olla tällä hetkellä keskustelun ytimessä.
Sen sijaan keskustelu on mennyt entistä omituisemmaksi, nyt paketin vastustusta pidetään jo Venäjän tekemänä hybridivaikuttamisena! Pelottaako keskustelu vaikeasta asiasta tosiaan näin paljon, vai yritetäänkö meitä paketin vastustajia maalittaa eräänlaisina desantteina? On todella huolestuttavaa, jos valtakunnan johtavat poliitikot eivät pysty käymään keskustelua asiasta kuin tuollaisella tasolla.
Keskusteltavaa paketista todella riittäisi, sillä uskooko joku todella, että Italia ja Espanja korjaavat niitä ongelmia, kuten esimerkiksi massiivinen ja jäykkä aluehallinto, laajalle levinnyt veronkierto tai korruptio, jotka olisi pitänyt jo aikapäiviä sitten korjata?
Tutustumalla viisi minuuttia molempien maiden politiikkaan ja poliittiseen kulttuuriin huomaa, että näin tuskin tulee koskaan käymään. Suomessa pakettiin osallistumasta perustellaan esimerkiksi tulevilla päätöksillä liittyen LULUCF-neuvotteluilla ja talvimerenkulun päästökauppahelpotuksiin liittyvillä neuvotteluilla.
On mielestäni varsin ihmeellistä, että aiemmat tukipaketit 2010-luvun alussa, joissa Suomi oli mukana, perusteltiin monin tavoin samalla tavalla. Eli Suomen vaikutusmahdollisuudet pysyvät hyvinä ja saadaan jotain takaisin. Minulle ainakin on täysi mysteeri, mitä olemme saaneet takaisin niistä paketeista.
Katse kääntyy nyt kahteen perinteiseen puolueeseen, keskustaan ja kokoomukseen. Onko niiden kansanedustajilla rohkeutta tehdä päätös, joka jää historiaan, eli kaataa paketti? Kokoomus piti pakettia huonosti neuvoteltuna, joten kokoomuslaisten olisi loogista äänestää sitä vastaan.
Keskustassa taas jäsenistön selkeä enemmistö vastustaa pakettia, joten kansanliikkeeksi itseään väittävän puolueen kansanedustajat luonnollisesti kuuntelevat kentän ääntä ja äänestävät pakettia vastaan Hannu Hoskosen kanssa. Annika Saarikon mukaan emme voi tinkiä perusarvoista.
Yksi keskustalainen perusarvo minulle on se, että talo jätetään paremmassa kunnossa seuraavalle sukupolvelle, kun sen on saanut. Tämä perusarvo ei tässä toteudu, vaan tulevat suomalaiset sukupolvet saavat selkäänsä yhteiseurooppalaiset velat, mikäli elvytyspaketti hyväksytään. Siksi ei elvytyspaketille
Oscar Lang