Eikö politiikassa voi puhua avoimesti?
Kansalaiset suhtautuvat valitettavan kielteisesti poliittiseen keskusteluun. Kuitenkin koko yhteiskuntaelämämme lepää täysin poliittisen toiminnan varassa.
Yleisesti ottaen kaikki toimemme kuten palkat, verot, hinnat ja rakentamiset perustuvat poliittisen toimintaan. Demokraattisessa yhteiskunnassa ei muuten voisi ollakaan.
Kielteisen asenteen monet pukevat sanoiksi: valehtelevat pirut.
Poliittisessakin toiminnassa kauan mukana olleena voin vakuuttaa, että syytös on väärä. Poliittinen toiminta on yhteisten asioiden hoitamista ja monista asioista on erilaisia käsityksiä ja tavoitteitakin.
Se on melkein sama kuin emännän hameen pituus. Toiset tykkäävät pitkästä ja toiset lyhyestä hameesta. Ratkaisu on kuitenkin tehtävä. Näin yhteiskunta toimii.
Tehdyt päätökset ovat siis yhteisiä, mutta eri ryhmittymillä on tapana kertoa, että ”meidän näkemyksemme oli toinen”. Välttämättä se ei ole valehtelua, mutta niin ei tehty päätös muutu.
Tyypillinen kertomus on syntynyt SDP:n puheenjohtajan Antti Rinteen lausumasta Lapin metsähakkuista.
Kun kansanedustaja Katri Kulmuni kertoi kolumnissaan, että valitettavasti Lapin metsäteollisuuden investoinnit eivät kelpaa SDP:lle ja Rinteelle, pyyhkäisi demarien kansanedustaja Johanna Ojala-Niemelä pöytää ja totesi Kulmunin olevan hakoteillä. Tällä hän tarkoittanee, että Kulmuni valehtelee.
Helsingin Sanomat kuitenkin kertoo Rinteen vastanneen sanalla ”pitäisi” kysymykseen, pitäisikö hakkuita vähentää. Saman toteaa Maaseudun Tulevaisuus Petri Vanhalan suulla.
Finnpulpin Timo Piilonen toteaa, että poliitikkojen tulisi ymmärtää metsäasioita paremmin. Myös Savon Sanomat ja Karjalainen toteavat pääkirjoituksissaan, että SDP ja Rinne puhuvat kummia metsäteollisuuden toiveista.
Kovasti vanhettuneena politiikan harrastajana minun tekee mieli kysyä näiltä nuoremmilta, että eikö tosiasioiden tunnustaminen nykypäivänä edes kansanedustajatasolla kuulu asiaan.