Vallattomasti kelluva kruunu ja jämerä euro

Katselin torstai-iltana Ylen A-Talk-ohjelmaa. Useamman kerran siinä kerrottiin, kuinka Suomen talous ei ole kasvanut kahteen vuosikymmeneen. Näin sanoi mm. valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.). Tämähän ei taida kuitenkaan olla totta.

Jo syvältä finanssikriisistä nousun vuosina 2010–2011 Suomen bkt kasvoi 3 prosentilla ja 2 prosentilla. Sitten tultiin alas, mutta vuonna 2017 kasvu oli 3,1 prosenttia ja inflaatio 0,7 prosenttia. Se oli reaalikasvua. Sitä lystiä ei kuitenkaan kestänyt pitkään.  

Totta onkin, että finanssikriisin jälkeisessä kokonaiskuvassa masentavaa matelemista on meillä riittänyt. Ruotsilla on mennyt paremmin. Sen ja Suomen bkt:t kehittyivät tasajalkaa vuosien ajan ennen euroa ja vielä muutaman vuoden euro-stratin jälkeenkin. Sitten tuli finanssikriisi, jonka vaikutukset eivät olleet symmetrisiä niin kuin eivät ole olleet myöhempienkään järistysten vaikutukset. Tästä seuraa Ruotsin ja Suomen tielle erilaiset haasteet.  

Kustannuskilpailukykyongelmat ovat toki haastaneet Ruotsin ja Suomen liki samannäköisinä. Tämä seuraa siitä, että Ruotsin ja Suomen talouden rakenteet ovat pitkälle  samanlaisia.

Euromaana Suomen on pitänyt kuitenkin tehdä korjausliikkeet sisäisen devalvaation keinoin. On tarvittu palkkojen, sosiaaliturvan ja  muiden etuuksien leikkaamisia, työaikojen pidentämisiä ja muuta, joista kulloinenkin hallitus on maksanut kovan hinnan.

Ei ihme, että Ruotsi on jättänyt talouskilpailussa Suomen kuin enon veneestä.

Ruotsissa on ollut toisin. Kun kruunu on ollut kaiken aikaa kelluva valuutta, se on aina reagoinut kilpailukyvyn turvaamisen tarpeeseen devalvoitumalla tai revalvoitumalla tarpeen mukaan. Euro/kruunu-kurssisuhteet ovat liikkuneet 8,10–12,10:n välillä. Kurssikehityksen ääripäiden lähes 50 prosentin suuruinen välys on läntisessä  markkinataloudessa valtava.

Eihän kruunun devalvoituminen ja revalvoituminen ole pelkkää hyvää ruotsalaisille tarjonnut. Ulkomailta tuotu on ollut kalliimpaa, mutta oman tuotannon kilpailukyky sekä kotimaassa että viennissä ulos on kohentunut.

Ruotsin oma valuutta tekee reagoimisen suhdanteisiin ja muihin talouden heiluriliikkeisiin paljon helpommaksi kuin on saman tekeminen euromaassa. Ei ihme, että Ruotsi on jättänyt talouskilpailussa Suomen kuin enon veneestä. Se on repäissyt kumulatiivisesti yli 20 prosentin eron.   

Suomen tämän hetken ongelmat eivät ole pelkästään eurolähtöisiä. Mutta vähän kuitenkin.

Euron kurssi määräytyy kaikkien 19 euromaan talouden keskimääräisten fundamenttien perusteella. Ei Suomen. Jos se määräytyisi Suomen talouslukemien perusteella, sellainen kurssi auttaisi meitä.