Saksa jyrää!
Uutiset eri puolilta Eurooppaa kertovat, että koronan jälki on synkkää myös taloudessa. Ohut kasvu on muuttunut jyrkäksi laskuksi. Jopa Saksassa viimeisen kolmen kuukauden lukema oli miinus 10 prosenttia.
Silti Saksa on ”toista maata”. Sen vaihtotase on vuosien ajan ollut ylijäämäinen 200–300 miljardia euroa vuodessa. Liki kaikissa muissa euromaissa vaihtotaseet ovat olleet jatkuvasti alijäämäisiä.
Presidentti Trump syyttää Saksaa euron manipuloinnista. Tuskinpa siitä on kysymys. Euron kurssi määräytyy koko euroalueen talouden tunnuslukujen perusteella. Niinpä euro on Saksalle ”liian halpa ja useimmille muille euromaille liian kallis”.
Saksalaiset tuotteet ovatkin vyöryneet maailmalle, etenkin muihin EU- maihin. Saksa on muiden mukana katsonut läpi sormien, kun monien euromaiden velkasuhde on karannut käsistä. Jo ennen koronaa se ylitti monissa maissa 2–3-kertaisesti sallitun 60 prosentin rajan.
Viimeistään koronan tullen moni ”valmiiksi velkaantunut” euromaa joutui vaikeuksiin. Ensihätään EU rakensi juuri koronan iskusta eniten kärsineille 540 miljardin euron suuruisen hätäapupaketin. Siitä myönnettävä tuki on lähinnä lainaa. Se ei ole juurikaan kelvannut.
Talouden pudotuksen patoamiseksi kaikki maat käynnistivät massiivisen elvytyksen. Kaikki EU-maat kannattivat myös jonkinlaisia yhteisiä elvytystoimia.
Saksa vastusti toukokuuhun saakka EU:n elvytyspaketin perustamista yhteisvastuullisiin avustuksiin. Se piti tiukasti kiinni EU:n perussopimukseenkin kirjatusta ”no bail out” -säännöstä, jonka mukaan muiden jäsenmaiden ei pidä maksaa toisten laskuja.
Myös EU:n parlamentti äänesti vielä keväällä lainamuotoisesta elvytyksestä.
Euron kaatumisen pelko käänsi Saksan kelkan?
Saksan ja Ranskan johtajien kokouksessa kesäkuussa suunta muuttui. Saksa teki täyskäännöksen. Se hyväksyi valtavan avustusmuotoisen tuen. Sittemmin EU:n huippukokouksessa avustusten suuruudeksi päätettiin 390 miljardia euroa ja lainojen 360 miljardia euroa.
Ranskalaispankit ovat Italian suurimpia rahoittajia. Eikä Ranska itsekään ole vahvassa iskussa. Käsitykseni on, että Saksa saattoi pelätä pahinta eli euron hajoamista. Se oli valmis elvytyksen nimissä euron puolustamiseen. Ja Saksalla, jos jollakin valtiolla, on varaa avustuksiin.
Mutta se vei samalla meidät muutkin nettomaksajat elvytysavustusten tielle.
Muistettakoon, että Saksan vaihtotaseen kolmen vuoden ylijäämä on kutakuinkin tuon koko 750 miljardin elvytyspaketin suuruinen. Ja ylijäämäinen oli maan julkinenkin talous ennen koronaa.
Budjettikehykset ok – liian suuri lahjapaketti ei!
Olen kannattanut lainamuotoista tukea ja vastustanut suurilla avustuksilla elvyttämistä. Käytin lukuisia tällaisia puheenvuoroja valiokunnassa ja RE-ryhmässämme. Kirjoittelin asiasta lainamuotoista elvytystä tukevia artikkeleita, blogeja ja Facebook-päivityksiä.
Ranskan ja Saksan vedossa elvytyspäätös oli siis kuitenkin toisenlainen. Avustuspainotteinen.
Kannatan pääpiirteittäin tehtyä ratkaisua monivuotisista rahoituskehyksistä (budjetista). Mutta se ei muuta kantaani myönteiseksi massiivisesta 390 miljardin avustuspaketista.
Syy penseyteeni ei ole yksin siinä, että Suomen – jonka talouden EU:n komissio ennakoi elpyvän hitaammin kuin minkään toisen EU-maan – kontolle avustuspaketista tulevat vastuut ovat 3,4 miljardia euroa saantoamme suuremmat.
Velanottokiellon ja ”no bail out” -säännön vähintäänkin venyttäminen sekä oven avaaminen EU:lle periä veroja, arveluttaa ja paljon. Ei vähiten siksi, että asioista ei ole käyty Suomessa kunnon keskustelua.
Ymmärrän hyvin, että Suomen hallitus ja siinä mukana oleva keskusta, on päätynyt tukemaan elvytyspakettia. Yhtä vahvasti katson, että tässä minulle periaatteellisesti tärkeässä asiassa, voin olla vähän toista mieltä.
Olen ollut aina sitä mieltä, että paikkamme on EU:ssa. Sellaisessa EU:ssa, jonka parlamentissa voin periaatteellisesti tärkeässä asiassa olla eri mieltä kuin sen enemmistö.