Puheista tekoihin
Puolassa ja Unkarissa pidettiin äskettäin vaalit, edellisessä parlamenttivaalit ja jälkimmäisessä paikallisvaalit.
Kummatkin vaalit olivat mitä ilmeisimmin sinänsä rehelliset. Tulokset kertovat karusti, että kansallismielisyys on näissä maissa voimissaan.
Kysymys on EU:n kahdesta jäsenmaasta ja Nato-maasta. Kysymys on myös maista, joissa EU ojentaa aineellista tukea jakavan kätensä pidemmälle kuin juuri yhdessäkään toisessa jäsenmaassa.
Puola saa alueelliseen kehittämiseensä nimellisesti enemmän kuin yksikään toinen EU:n jäsenmaa eli noin 11 miljardia euroa vuodessa.
Eikä Puolan maataloudenkaan saanto ole mitätön: se on miljardien mittainen. Asukasluvultaan paljon Puolaa pienempänä maana Unkari saa nimellisesti vähemmän, mutta asukasta kohti suunnilleen saman määrän.
Herää kysymys, eikö pelisäännöt ole rakennettu sellaisiksi, että unionin köyhempiä pitääkin auttaa eniten? Kyllä, ja niistä Puolan ja Unkarin mielestä EU:n on pidettävä tarkasti kiinni.
EU:ssa on kuitenkin myös muita pelisääntöjä, arvoja ja ihanteita. Sellaisia ovat muun muassa toimiva demokratia, oikeusvaltio-periaatteiden kunnioittaminen, aito sananvapaus ja riippumaton oikeuslaitos.
Vanhaa viisautta ”rusinoiden pullasta poimiminen ei käy”, on sovellettava aidosti koko unionin alueella. EU:ssa on jo käyty keskustelua tukien ehdollistamisesta mikäli yhteisiä periaatteita ja pelisääntöjä rikotaan.
Juuri Puolan ja Unkariin vaalien alla Suomen pääministeri vieraili näissä maissa.
Mutta kumpaan suuntaan kyseisten maiden johtajat nyökkäsivät, kun EU:n puheenjohtajamaan edustaja tuli kyläilemään? EU:n vai omien äänestäjiensä? Tietysti äänestäjiensä.
Käteen vierailuista taisi pääministeri Rinteelle jäädä vain lupaus, että rahojen väärinkäyttöä ei tietysti hyväksytä.
Tämä tosiasia on kuitenkin ollut jo kaiken aikaa mitä normaaleinta hallinnolta edellytettävää toimintaa. Sen sijaan valtavien tukien saamisen ehdollistaminen edellä sanotuille EU:n yhteisille arvoille ja periaatteille jäi ohueksi tai olemattomaksi.
Nyt on sitten EU:n päämiesten neuvoston ja Euroopan parlamentin aika panna tämä asia järjestykseen.