Iloisen maksajan roolille loppu
Euro-alueen vuosi-inflaatio oli kesäkuussa 8,6 prosenttia. Riski vielä pahemmasta on ilmeinen. Euroopan keskuspankki (EKP) yrittää hillitä menoa nostamalla ohjauskorkoa.
Vuodesta 2011 lähtien korkoja on hinattu alas ja rahapoliittinen elvytys on nostettu kattoon. Nyt miinuksella olevat korot kiipeävät ylös ja EKP:n osto-ohjelmat ajetaan alas.
Vuodesta 2015 lähtien toteutetut velkakirjojen osto-ohjelmat ovat imeneet EKP:n taseeseen lähes 6 000 miljardin euron edestä velkapapereita. Niillä on elvytetty.
Osin siksi inflaatio kiihtyy, kun rahaa on liikkeellä paljon, mutta sen käyttökohteita on normaalia vähemmän. Hinnat nousevat. Suurin syy inflaatioon on kuitenkin Venäjän julma sota ja sen vaikutus muun muassa energian, lannoitteiden ja ruoan hintaan.
Inflaation vastalääke, korkojen nostaminen, tarkoittaa velkaisille lisää kustannuksia, investointivauhdin ja talouden kasvun hidastumista sekä monien pankkien ja jopa valtioiden talouden kriisiytymistä. Jos vyön kiristys onnistuu, inflaation pitäisi talttua.
Ennustukseni on, että pahin on vielä edessä.
Osa euromaista on elänyt vuodesta toiseen lisävelalla finanssipoliittisia pelisääntöjä rikkoen. Niiden kyky kestää nyt talouden tyrskyjä on heikko.
Esimerkiksi kelpaa jälleen Italia. Sen valtionlainojen korkoero on noussut jo nyt 4 prosenttia korkeammaksi parhaisiin euromaihin verrattuna. Italian valtion kohta 3000 miljardin euron velkapotista reippaasti yli 200 miljardia euroa erääntyy tänä vuonna, lähes 400 mrd euroa ensi vuonna. Nyt nämä miljardit ovat kalliita.
Kabineteissa etsitään jo nyt erilaisia ratkaisuja päästä pälkähästä. Finanssipolitiikassa se tarkoittaa tunnusteluja löytää pulaan joutuneille jälleen rahoittaja muista euromaista. ”Elvytyspaketti kun osoitti toimivuutensa”, sanovat valtavia miljardiavustuksia jo saaneet.
Rahapolitiikan puolella EKP kehittelee nyt jotain aivan uutta. Se yrittää rakentaa sellaista joukkovelkakirjojen ostotyökalua, jolla ongelmamaita autettaisiin ja euron hajoaminen estettäisiin.
Suomen pääministeri on kieltänyt jyrkästi uudet yhteisvastuulliset toimet, toivottavasti sekä finanssi- että rahapoliittiset toimet.
Suomalaisten ei pidä hyväksyä enää, että hallituksen johto kertoo, kuinka yli varojensa eläneiden maiden pelastaminen on meillekin tärkeää. Ei liioin sitä, että Suomen saannot elvytysavustuksista olisivat hyvät. Ne kun eivät ole hyvät!
Totuus taakse jääneestä elvytyspaketista taitaa olla, että Suomi saa RRF-avustuksena 1,8 miljardia ja yhteensä 2,6 miljardia euroa ja maksaa korkoineen lähes seitsemän miljardia euroa. Tämän lisäksi vastuullamme on yli 5 miljardia euroa velkamuotoista tukea. Puhumattakaan hintalapuista, minkä maksamme muille ilmasto- ja energiapaketista.
Iloisen maksajan roolillemme olisi vähitellen saatava loppu!
Komissio harrasti härskiä sulle-mulle politiikkaa.
Euroopan parlamentti äänesti taksonomiasta tämän viikon keskiviikkona.
Komissio harrasti härskiä sulle-mulle politiikkaa tiettyjen jäsenmaiden tukemana. Ydinvoima määriteltiin kestäväksi, päästöttömäksi investoinniksi, jolle esitettiin taksonomia-statusta. Mutta samaan päätökseen oli sidottu tietyin ehdoin myös fossiilinen maakaasu. Siis, jos halusit ydinvoima, sinun piti ottaa myös maakaasu.
Härskeintä, mitä olen tavannut näissä ympyröissä!
Jos tämän jälkeen, kun taksonomian metsäsektorille kohdistamia viimeisiä ympäristökriteereitä valmistellaan, puuhun tai puuenergian investointi ei saa vähintään yhtä vahvaa taksonomia-statusta kuin fossiilinen kaasu, kuka sen jälkeen voi luottaa Euroopan unioniin enää missään asiassa?