Pahempaakin pelättiin!
Euroopan komission ilmasto- ja energiasuunnitelmat on pääosin julkistettu. Tavoite 55 prosentin päästövähennyksistä määrättiin jo ilmastolaissa. Nyt kerrottiin siitä, miten tavoitteista voitaisiin tehdä totta.
Päästöjen vähentämisen valtaosa suoritetaan komission mukaan päästökauppasektorilla. Se koskee energiantuotantoa ja teollisuutta, vähän lentoliikennettäkin. Uutena mukaan tulisi nyt meriliikenne.
Käytännössä päästökaupan kiristäminen tarkoittaa yrityksille vaadetta vähentää päästöjään, ilmaisten päästöoikeuksien vähentymistä ja välttämättömyyttä hankkia fossiilisten tilalle uusiutuvia tai päästöttömiä raaka-aineita. Hiilivuodon estämisen tulee olla ehto päästökaupan kiristykselle.
Uskon, että suomalaiset yritykset selviävät kiristyvistä vaatimuksista, mutta monessa asiassa on vielä vartioimisen paikka. Erityinen huoli liittyy meriliikenteeseen. Suomelle elintärkeitä ovat merikuljetusten kustannukset. Pitkät matkat ovat jo sinänsä rasite viennillemme, mutta nyt kaavaillut lisärasitteet merikuljetuksille heikentäisivät entisestään kilpailukykyämme. Meillä meret ovat jäässä ja polttoainekustannukset sen mukaiset. Tähän on saatava muutos.
Ehkä ikävin yllätys paketissa oli Suomelle osoitettu valtavan suuri vaatimus ei-päästökauppasektorin eli niin sanotun taakanjakosektorin päästöjen vähentämisestä. Kun tavoite keskimäärin asettuu 40 prosenttiin, Suomelle esitetty velvoite on 50 prosenttia. Se on liikaa.
Tällä taakanjakosektorilla lähes kaikki päästöt ovat liikenteen ja maatalouden päästöjä. Jätesektori ja puun pienkäyttö lämmityksessä ovat muita.
Kotieläinten ruoansulatusjärjestelmän muutosyritys vie ainakin miljoona vuotta. Eikä maataloutta voi lopettaakaan, jos kerran aiomme jatkossakin syödä. Päävastuu vähennyksistä onkin jäämässä liikenteen runsaan 11 miljoonan hiilidioksiditonnin päästöjen vähentämisen varaan. Niiden vähentämisessä Suomi ei nykytoimilla onnistu.
Sähköautohuuma ei kerta kaikkiaan ennätä auttaa kovin paljon asiassa. Suomen teillä ajaa vuonna 2030 vielä lähes 2 miljoonaa polttomoottoriautoa ja koko EU:ssa noin 200 miljoonaa.
Ainoa todellinen keino on Suomen oman lakisääteisen uusiutuvan polttoaineen velvoiteosuuden nostaminen 40-45 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Se kattaisi myös biokaasun. Koska tämä polttoaine on muita kalliimpaa, sen vero on laskettava nollaan. Tavallisen kansan maksettavaksi laskua ei saa panna. En usko, että komissio vastustaisi sitä.
Komissio sanoo, etteivät paketin vaikutukset saa kaatua heikompien päälle. Puhuvat hyvin, mutta ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa, ei ainakaan Suomessa.
Suuret pelot komission paketissa kohdistuivat myös metsien sääntelyyn. Ensivaikutelma on, että Lulucf:n uudet tavoitteet vuodelle 2030 saattavat olla liki siedettävät. 17,8 miljoonan hiilidioksiditonnin nielu vuonna 2030 ei ole ihan mahdoton, vaikkakin suurempi kuin se viime vuosina on ollut. Asiaan liittyy kuitenkin suuri epävarmuus. Komissio kertoi kryptiseksi, että vuodesta 2025 eteenpäin asiaa katsotaan vuosien 2021-2023 nielujen perusteella. Tuossa piilee vaara!
Pari vuotta sitten säädetyn RED II:n täytäntöönpano oli osoitettu heinäkuun alkuun. Nyt komissio on kuitenkin asian kimpussa uudestaan. Uusiutuvan kestävyyskriteerejä kiristetään. Teollisuuden sivuvirrat kelpaavat, mutta ensiharvennus- ja turvemaiden puun kohdalla on suuria kysymysmerkkejä. Yhdessä biodiversiteettistrategian kanssa Red II:n uusin versio on kova pala.
Komissio sanoo, etteivät paketin vaikutukset saa kaatua heikompien päälle. Puhuvat hyvin, mutta ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa, ei ainakaan Suomessa.
72 miljardin euron rahaston valtaosa tulee virtaamaan sinne, minne nykyisen sosiaalirahaston, noin 100 miljardin euron, rahat menevät. Siihen samaan suuntaan, mihin siirtymärahaston, JTF:n, 47,5 miljardia menevät ja missä ennen muuta 750 miljardin euron elvytyspaketin valtavirta tulvii.
Töitä me suomalaiset saamme tehdä vielä myös energiatehokkuusvaatimusten kanssa. EU ei näet pysy mukana siinä, mitä esimerkiksi terästeollisuudessa meillä ja Ruotsissa tapahtuu.
Kun terästeollisuuden tuotantoprosessit saadaan muutettua vetypohjaisiksi, tämän alan teollisuuden päästöt vähentyvät totaalisesti. Vedyn valmistamiseen tarvitaan kuitenkin sähköä energiasisällöllä mitaten moninkertainen määrä nykyiseen hiilen käyttöön verrattuna. Se tarkoittaa energiatehokkuuden heikkenemistä. Mutta ei sillä pitäisi olla merkitystä, jos yrityksemme vähentävät samalla sitä tärkeintä eli päästöjä.
Tekemistä paketin parissa riittää moneksi vuodeksi tästä eteenpäin! Jo perjantaina kuulemme uudesta metsästrategiasta.