Omaishoidon tila vaatii tarkastelua
Ikäihmisten palvelujen määrällisen tarpeen kasvaessa ja kustannusten noustessa hyvinvointialueiden on syytä kiinnittää entistä enemmän huomiota omaishoidon tukeen.
Helpottamalla omaishoidontuen piiriin pääsyä, nostamalla maksettua tukea ja tukemalla omaishoitajien jaksamista, voidaan tuottaa inhimillisesti kestävää hoivaa taloudellisesti kestävällä tavalla.
Omaishoidontuen myöntämisen ehdot ja tuen suuruudet vaihtelevat ympäri Suomea suuresti. Yle uutisoi vuonna 2022, että omaishoidontuen palvelutarpeen arvioinnissa on merkittäviä puutteita. Uutisessa kerrottiin, että palvelutarpeen arvio saattaa perustua liikaa tai pelkästään sairastuneen näkökulmaan.
Ylen uutinen pohjautui Ulla Halosen väitöskirjatutkimuksen ja sen keskeinen tulos oli, että osa omaishoitajista jää omaishoidon tuen ulkopuolelle puutteellisen palvelutarpeen arvioinnin takia.
Omaishoitajaliiton tänä syksynä tekemän palkkioluokkavertailun mukaan omaishoidon tuen palkkioissa on valtavia eroja. Kainuun (618,62 euroa) ja Etelä-Karjalan hyvinvointialueet (620) maksoivat keskimmäisessä tukiluokassa vähiten omaishoidontukea. Vastaavasti Pohjois-Pohjanmaan (1061,92 euroa) ja Satakunnan (981,59) summat olivat keskimmäisessä tukiluokassa suurimmat.
Etelä-Karjalassa asiaa on lähdetty korjaamaan useammalla toimenpiteellä. Keskustan aluevaltuustoryhmä jätti 3.9.2024 aloitteen aiheesta. Keskustan Etelä-Karjalan aluevaltuustoryhmä laittoi syyskuussa vireille myös kansalaisadressin ikäihmisten palveluista ja omaishoidosta. Adressin voi allekirjoittaa täällä: https://www.adressit.com/adressi_ikaihmisille_on_turvattava_riittavat_asumisen_ja_hoivan_palvelut_koko_etela-karjalassa
Etelä-Karjalan aluevaltuuston listalla 8.10.2024 oli vastaus syyskuussa jätettyyn aloitteeseen, mutta vastaus ei pitänyt sisällään suurempia muutoksia nykytilaan. Aloitevastauksessa viitattiin alimpien hoitopalkkioista osalta lakiin. Aluevaltuustoryhmän jäsenten toimesta lokakuun kokouksessa jätettiin vielä uusi aloite koskien omaishoidontukea.
Vaikuttaa siltä, että hyvinvointialueiden on vaikea nähdä omaishoidontukeen lisäpanostamista käyttötaloutensa säästönä
Sixten Korkman kirjoitti Hesariin hiljattain: ”Järkeviä perusteita ei ole sellaisille menoleikkauksille, joista lyhyen aikavälin säästöt ovat melko varmasti pienempiä kuin pitkän aikavälin lisämenot. Tämä koskee esimerkiksi leikkauksia vähävaraisilta lapsiperheiltä ja sosiaalialan järjestöiltä. Hyvinvointialueiden hoitojonojen pitkittäminen voi tuoda ison laskun tuleville vuosille. ”
Kun Korkmanin äskeisen logiikan kääntää ihan nurinniskoin pääsee omaishoidon nykytilanteeseen. Vaikuttaa siltä, että hyvinvointialueiden on vaikea nähdä omaishoidontukeen lisäpanostamista käyttötaloutensa säästönä. Olen törmännyt samaan hiukan nuivaan suhtautumiseen omaishoidon kehittämisen suhteen myös aluevaltuutettuna Pohjois-Karjalassa. Kun omaishoito ei ole hyvinvointialueen omaa toimintaa, voi se saada osakseen lapsipuolen kohtelua.
Vaikka hyvinvointialueet ovat toimijoina valtavia, niiden tulevaisuuden haasteet ovat niiden omia resursseja vielä suurempia.
Hyvinvointialueet eivät ole kaikkivoipia ja ne tarvitsevat yhteistyötahoja avukseen. Yksi keskeinen hyvinvointialueiden yhteistyötaho on omaishoitajat ja omaishoidettavat.