Ajan vaade ja kansanvillitsijälle tukitoimia
Kuuntelen säännöllisesti Ikan änäri -podcastia. Jääkiekkovalmentaja Ismo Lehkosen ja toimittaja Jussi Paasin podcast pureutuu viikoittain NHL:n tuoreimpiin puheenaiheisiin, ilmiöihin ja suomalaisiin pelaajiin.
Lehkosen retoriseen ilmaisuun kuuluu toistuvasti muutama termi. Jääkiekossa puhutaan sekä hyökkäys- että puolustuspelissä tukitoimista. Politiikan tukitoimia olen miettinyt eritoten sosiaali- ja terveyspolitiikan suhteen. Tukitoimia tarvittaisiin sekä eduskunnassa hyvinvointialueilta että hyvinvointialueilla eduskuntaryhmältä.
Suomessa opposition vaikuttamismahdollisuudet ovat olleet enemmistöhallitusten aikana hyvin rajalliset. Hyvinvointialueet ovat muuttaneet politiikan asetelmaa. Pienimpienkin hyvinvointialueiden budjetit ovat puolen miljardin luokkaa. Hyvinvointialueilla ei ole hallitus-oppositio-asetelmaa.
Kirjoitin Suomenmaan blogiin 24.4.2024: ”Keskustalla tulee olla sotelinjaukset kirkkaina, käytännön tiekartat selvillä ja tarvittaessa kädet kainaloita myöten hyvinvointialueiden sotessa.”
Seison edelleen noiden sanojen takana pystypäin. Lehkonen ei luota valmentaessa siihen, että vihulainen mokaa. Myöskään keskustan ei kannata sortua liialliseen passiivisuuteen omassa pelissään, vaan olla määrätietoinen, aloitteellinen ja pelirohkea.
Keskustan itsetunnon ja rohkeuden kasvu oli aistittavissa viime viikonlopun vaaliristeilyllä. Lehkonen puhuu laukaisusta liekittämisenä. Antti Kaikkonen liekitti menemään Itämerellä ja keskustaväki vastasi Kaikkosen huutoon kuorossa ”Vaihda keskelle!” Kaikkosessa keskustalla saattaa olla jotain, mitä sillä ei ole ollut pitkään aikaan – Kaikkonen oli Itämerellä hetkellisesti suoranainen kansanvillitsijä.
Hyvän itsetunnon omaavan puolueen ei tarvitse vilkuilla oikealle ja vasemmalle, vaan se voi keskittyä omaan tekemiseensä.
Viikonlopun risteilyllä kutsuvieraana ollut Rosa Meriläinen kannusti keskustaa rohkeuteen ja aloitteellisuuteen. Hyvän itsetunnon omaavan puolueen ei tarvitse vilkuilla oikealle ja vasemmalle, vaan se voi keskittyä omaan tekemiseensä.
Ismo Lehkonen käyttää paljon sanaa vaade – mitä voittaminen ja menestyminen vaatii urheilussa. Politiikassa on vaikeampi jäsentää ja paaluttaa selkeää vaadetta, mutta voi olla silti hedelmällistä miettiä asiaa Lehkosen opein.
Muistan yhden tapauksen ehdokkaasta, jolla oli usein levoton ja vaeltava katse kätellessä ihmisiä. Ehdokas kätteli yhtä ihmistä ja katsoi jo toisenkin ohi kolmatta. Myös kokonaisella puolueella voi olla liiaksi levoton ja vaelteleva katse politiikan uutisvirtaa selatessa. Nopeatempoisemman aikamme vaade haastaa keskustaa aktiivisuuden lisäksi myös seikkaperäisyyteen yleispoliittisen liturgian sijaan.
Yhteiskuntaa pitää yrittää korjata paremmaksi yksi asia kerrallaan. Yksi lääke nopeatempoisuuteen on oman pelin hidastaminen ja toinen lääke on toisteisuus. Jääkiekossa harjoitellaan toisteisesti viivelähtöjä oman maalin takaa. Omaishoidon tukea ei voi nostaa oppositiosta käsin muuten kuin yksi hyvinvointialue kerrallaan.