Ihmisyyttä ihmisten välillä – kerrankin globaalisti

Kun professori Ilkka Niiniluoto piti taannoin ensimmäisen rehtoripuheensa Helsingin Yliopistossa, korostui sivistys: ”Sivistys on se, mitä jää jäljelle, kun kaikki muu on riisuttu pois.”

Huomautus putkahti alitajunnasta viikon lomaristeilyllä Persianlahdella. Oltiin amerikkalaisyhtiön laivalla ja juomarahat sen mukaisia. Paatti oli lastattu 2 000 matkustajalla, ja henkilökuntaa oli 600, kaikkialta maailmasta. Kapteenin kotimaa oli Ruotsi.

Mitä opimme, kun turisteja tuli 52 maasta? Vaikka kohdatessa ensimmäinen kysymys oli ”mistä maasta tulette?”, jäi kansallisuudella piehtaroiminen lopulta sivuseikaksi.

Määrällisesti eniten väkeä tuli Englannista, Brasiliasta, Yhdysvalloista, Italiasta ja Venäjältä. Kukaan ei missään vaiheessa päässyt leikkimään suurvaltaa, kukkoilemaan, osoittelemaan muille paikkaa tai isottelemaan siirtomaahengessä. Oltiin vain ihmisiksi.

Ruokapöytäkeskusteluissa ei mainittu Brexitiä, Putinia, Trumpia, Erdogania tai Orbania, vaan toisille jaettiin lähinnä matkakokemuksia.

Mikä yhdisti ihmisiä? Outoa kyllä, esiin nousivat ”kansallisuuksien” parhaat piirteet.

Italialaista oli yhteistilaisuuksien iloinen spontaanisuus. Brittiläistä oli laivalla viljelty huumori. Venäläistä edusti puheliaisuus, ja brasilialaista elekieli. Saksalaista oli jämpti yleisilme, ja Skandinaviasta tuli järjestys ja matala hierarkia. Amerikkaa oli yleinen välittömyys. Hymy oli paras kieli.

Risteilylaivasta muodostui mikrokosmos tai mini-YK, joka opetti olemaan ihmiseksi. Siitä riippumatta, mistä tultiin, korostui keskiluokkainen samanlaisuus.

Yleisö söi ja nukkui, nautti elämyksistä kohteissa ja nauroi samoille showvitseille.

Populaarikulttuuri yhdisti – Elvis-kilpailun voitti kazakstanilainen mies. Lapsiperheet ja keski-ikäisten pariskunnat edustivat rajat ylittävää universaalia kulttuuria. Vanhuksia oli aina auttamassa käsipareja eri puolilta maailmaa.

Joten kaikki maailman kansat, yhtykää risteilyllä! Mittakaava asettuu laivassa kohdalleen.

Kun alus irtoaa satamasta, menettävät merkityksensä etnisyys, kieli, uskonto, ihonväri ja kansallisuus. Tilaa ei jäänyt ennakkoluuloille ja rasismille.

Jäljellä oli ihmisen kohtaaminen sivistyneesti. Sillä pärjää pitkälle. Kotona ja globaalisti.

PS. Oletteko muuten huomanneet, että kun sanoo tulevansa Suomesta, on reaktio sama. ”Ooh… from Finland?!”

Poikkeuksetta nouseva positiivinen intonaatio, pää heilutus ja suuri hymy: ”Nice country!”

Kelpaa muuten tulla maasta, jonka mainitseminen ei herätä kauhua vastapuolella..