Vain unohdettu kansa voi tuoda vaalivoiton
Selitystä uusien poliittisten, radikaalien voimien kasvulle ja vanhojen perinteisten vastuunkantajapuolueiden aseman heikentymiselle Euroopassa on haettu alueellisen ja sosiaalisen eriarvoistumisen kasvusta. Vennamon sanoja lainaten, Euroopan eri maissa on syntynyt ”unohdettuja kansoja”.
EU:n tasolla viime parlamenttivaaleissa virta vei oikealle ja muutti parlamentin voimasuhteita. Tämä on näkynyt parlamenttityössä perinteisten koalitioiden rajojen rikkoontumisena, ja että suurin ryhmä EPP voi viedä tavoitteitaan läpi myös kovemman oikeiston tuella eikä sen tarvitse aina etsiä tukea keskeltä tai vasemmalta.
Itse olen usein sanonut, että äärilaitojen nousun kauhistelun sijaan on koetettava puuttua juurisyihin.
Esimerkiksi Tanskan kehitystä on arvioitu niin, että kun pääministeri Mette Fredriksenin johdolla lähdettiin tekemään korjauksia turvapaikkapolitiikan ongelmakohtiin, niin samalla estettiin äärioikeiston nousu maassa.
Poliittisen laitaoikeiston nousun takana kun on osaltaan myös eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan ja siirtolaisuuden ongelmia, joihin liittyviä huolia vanhojen puolueiden ei ole koettu ottavan liian vakavasti. Mutta samalla on tehty selvä ero kaikkinaiseen näiden kysymysten nojalla esiin tuotuun ihmisvihaan.
Olen jonkin verran seurannut viime aikoina EU-maissa pidettyjä vaaleja. Ne kertovat siitä, että polarisaatio ei ole ainakaan vähenemässä.
EU-parlamentin täysistuntosalissa minun vieressäni istuu saksalaisen, keskustaoikeistolaisen FDP-puolueen (Vapaat Demokraatit) edustajia. Saksan parlamentissa eli Bundestagissa heitä ei enää istukaan, sillä puolue tippui viime vaaleissa äänikynnyksen alapuolelle. Puolue aloitti toimintansa Länsi-Saksassa pian sodan jälkeen 1940-luvun lopulla ja se on ollut hallituspuoluekin monta kertaa.
Mennyt suuruus ei kuitenkaan takaa tulevaisuutta. Vastikään käydyissä Baden-Württembergin osavaltion vaaleissa puolue menetti kaikki paikkansa myös osavaltion parlamentista.
Gallupeissa ja paikallisvaaleissa jatkuvasti sen sijaan etenee Vaihtoehto Saksalle -puolue, joka on niin radikaali, ettei se mahdu edes Unkarin Orbánin ja Ranskan Le Penin puolueiden kanssa samaan ryhmään EU-parlamentissa.
Ranskassa eilen käytyjen paikallisvaalien tuloksia on tulkittu moneen suuntaan, kun useampi puolue on kertonut onnistumisistaan eri puolilla maata pidetyissä pormestarinvaaleissa. Vaalitulos kertonee kuitenkin siitä, että vaikka esim. presidentti Macronin puolue sai eräillä alueilla paikallisia voittoja, niin myös äärimmäinen oikeisto on vakiinnuttanut kannatuksensa.
Britanniassa taas eräissä viime kuussa käydyissä täytevaaleissa läpi Pohjois-Englannista meni ensimmäistä kertaa hyvin vasemmistolaista linjaa vetänyt Vihreiden edustaja, ja kyseisen vaalipiirin (Mancesterin esikaupunkialuetta) perinteinen valtapuolue, Työväenpuolue, menetti vaalipiirissä puolet viime vaalien äänestä.
Toiseksi äänissä tuli Brexitin isäksi kutsutun Nigel Faragen puolueen ehdokas.
Maan keskusta-oikeiston perinteiset puolueet, Konservatiivit ja Liberaalidemokraatit, saivat molemmat alle 2 % äänistä.
Toivon näköalojen ja innovaatioiden sijaan luemme jatkuvasti uutisia vaatimuksista lisäleikkauksista ja siitä, mitä palveluita korkeat virkamiehet vuorollaan esittävät alas ajettaviksi.
Miten on meillä Suomessa? Pystyykö keskusta olemaan se voima – kuten se on ennen maamme historiassa ollut – joka kokoaa suomalaisia yhteen toivon näköalojen luoden ja estäen äärilaitojen nousujen?
Näköalattomuus ja tulevaisuudenuskon puute vaivaavat myös Suomessa. Toivon näköalojen ja innovaatioiden sijaan luemme jatkuvasti uutisia vaatimuksista lisäleikkauksista ja siitä, mitä palveluita korkeat virkamiehet vuorollaan esittävät alas ajettaviksi.
Sanotaan, että nuorilla ei ole luottamusta parempaan tulevaisuuteen, ja se on erittäin vaarallista. Tarvitaan toiveita ja tulevaisuususkoa, jotka saavat nuoren ihmisen opiskelemaan ja tekemään työtä oman elämänsä ja isänmaansa hyväksi. Mutta vaarallista on myös, jos vanhuksilla ei ole luottamusta siihen, että he saavat viettää elämänsä viimeiset vuodet hyvää ja turvallista elämää.
Jatkuvat uutiset sotepalveluiden heikentymisestä ja etenkin vanhuspalveluiden rapautumisesta ”mummo- ja papparalleineen” ahdistavat monia, ja syystä.
Mikä on keskustan vastaus tähän? Pystymmekö esittämään uskottavan ja vahvasti aatteellisen ja samalla riittäviä konkreettisia toimenpiteitä sisältävän vaihtoehdon?
Vain onnistunut vastaus tähän voi tuoda meille vaalivoiton seuraavissa eduskuntavaaleissa.