Kivinen kumppanuus
Tällä vaalikaudella hallituspuolueet ja tiedeyhteisö ovat olleet napit vastakkain. Tutkimuksesta leikattiin tylysti heti kauden alussa, eikä valtion talousahdinko kelvannut perusteluksi.
Dosentit suututettiin vähättelyllä ja professorit kuluneella kesälomavitsillä. Pääsääntö olisi kannattanut muistaa: Suomessa saa nauraa vain basisteille ja poliisille, poliitikot eivät heillekään.
Päättäjät ja tiedeyhteisö ovat riippuvaisia toisistaan. Viimeistään sote-taival on näyttänyt, miten ahkerat tutkijat istuvat työryhmissä ja hoitavat valiokuntakuulemiset muiden töiden ohella. Valmistelu ei suju ilman heitä.
Suhde on jykevä myös toisin päin. Tiedeyhteisö tarvitsee poliitikkojen tukea ja veronmaksajien euroja. Oma varainhankinta on kasvussa, mutta ei korvaa julkista rahaa ja turvaa.
Kumppanuus antaa tiedeyhteisölle vahvan aseman myös silloin, kun alan lainsäädäntöä uudistetaan. Tieteen ja politiikan huippujen välissä ei ole tilaa lobbareille.
Kansanedustajat ovat syyllistyneet tutkijoiden juoksuttamiseen.
Karina Jutila
Sanaharkat ovat paljastaneet, että politiikassa ja tieteen kentällä tunnetaan heikosti naapurin työtapoja ja olosuhteita. Tutkija voi käyttää hetkensä päättäjän kanssa itsestäänselvyyksiin tai käsitteelliseen sekamelskaan. Tilannetajun puutetta ei korvaa mikään.
Kansanedustajat ovat syyllistyneet tutkijoiden juoksuttamiseen, kun valiokuntakuulemisista on tehty keino hankaloittaa päätöksentekoa. Jos edustajat arvostaisivat asiantuntijoiden osaamista ja aikaa, heitä ei hyppyytettäisi paikalle kertaamaan tuttuja asioita.
Päättäjät ja tutkijat voisivat olla isosti yhtä mieltä siitä, että valiokuntatyöskentely pitää uudistaa tälle vuosituhannelle. Liisa Hyssälä ja Jouni Backman tekivät Sitran paperissa omat ehdotuksensa ja siitä on hyvä jatkaa.
Tieteentekijöiden ja poliitikkojen työssä on yllättävän paljon yhtäläisyyksiä. Molemmissa vaaditaan epävarmuuksien sietämistä, kuten pätkätöissä yleensäkin. Tiedon ja työn määrä on monelle uuvuttava, ja vapaa-aikaa niukasti. Osa tutkijoista tavoittelee myös julkisuutta samaan tapaan kuin poliitikot. Näkyvyys on tarpeellista.
Suurin ero on näkökulmissa. Vastuuta kantavat poliitikot joutuvat katsomaan koko maata ja sen heikoimpia. Jos on valittava isot leikkaukset tutkimuksesta ja koulutuksesta tai sosiaaliturvasta, moni poliitikko valitsee ensimmäisen. Leipäjonoihin ja asunnottomiksi ihmisiä ei haluta työntää.
Onnekas tutkija voi tarkastella asioita oman asiantuntemuksensa rajoissa ja siirtyä katsomoon, kun on vaikean valinnan hetki. Kokonaisvastuun kantaa päättäjä yksin.