Karina Jutila:

Eläköön pääkirjoitus

Kuka lukee sanomalehtiä? Moni. Noin 90 prosenttia suomalaisista seuraa sanoma- tai aikakauslehtiä viikoittain, ja digitaaliset tuotteet paikkaavat painettujen lehtien alamäkeä.

Soman kuvan takana on kuitenkin rosoisuutta. Monelle uutisaiheen mitat täyttää julkkiksen rantakunto, harva kaipaa raporttia EU:n huippukokouksesta.  

Mediataloissa tiedetään tilanne. Vanhenevan uutisnälkäisen yleisön rinnalle tarvitaan nuoria, jotka haluavat maksaa jutuista.  

Keinot houkutella uusia yleisöjä näyttävät kevyiltä. Helsingin Sanomissa (7.1.) tilaa saa tositv-tähden vatsan toiminta, ja Ylen pääuutislähetyksessä (28.1.) kerrotaan uusista rentoutumiskeinoista, naputtelusta ja kuiskailusta.

Suomalaiset ovat yksi maailman koulutetuimmista kansoista. Siksi uutiskriteereitä ei kannata kopioida ainakaan Yhdysvalloista, missä aikuisten lukutaidottomuus on totta ja presidenttinä mies, joka sekoittaa Baltian ja Balkanin.  

Suomeen tarvitaan keskustelua median vakavista sisällöistä. Yhden oivallisen avauksen teki tuore Journalisti-lehti, joka selvitti suurimpien maakuntalehtien päätoimittajien näkemyksiä pääkirjoitusten merkityksestä.

Turun Sanomien päätoimittajan Kari Vainion mukaan pääkirjoitukset ovat sanomalehtien kovaa ydintä, eikä digiaika ole vähentänyt niiden merkitystä.

”Päinvastoin, ne korostavat sanomalehtien vastuuta ottaa kantaa, edistää ajankohtaisia asioita ja kykyä erottaa uutistoiminta mielipiteistä”, hän luonnehtii Journalistissa.

Hömpälle on paikkansa ja ostajansa, mutta journalismin hyvä tulevaisuus edellyttää, ettei kevyt tavara tärvele kokonaisuutta, eikä esimerkiksi uutisankkurin uskottavuutta. Nuoret ovat ulkonäkökeskeisempiä kuin ikääntyvät, mutta on nuorison aliarviointia tunkea uutisiin katugallupeja tennareista.

On nuorison aliarviointia tunkea uutisiin katugallupeja tennareista.

Median on näytettävä ammattitaitonsa siinä, miten yhdistetään jykevä journalismi ja viihtymistä suosivat elämäntavat.

Klikkausmäärät kannustavat lisäämään viihdettä uutisten kustannuksella, mutta kyse on myös itseään ruokkivasta ilmiöstä. Medialla on edelleen valta valita aiheet ja vastuu siitä, mihin kuluttajia totuttaa.      

Suomi tarvitsee juttuja ympäristöstä, palveluista, rahasta, vallasta ja maailman menosta. Uutistyön rinnalla on painava paikkansa näkemyksellisille teksteille – kolumneille ja pääkirjoituksille.

Vainiota lainaten, pääkirjoitus on lehden kovaa ydintä. Parhaimmillaan se näkee kauas, tuntee menneen ja uskaltaa arvioida tätä hetkeä. Pääkirjoitus on lehden paikka kertoa, miten se yhteiskuntavastuunsa ymmärtää.

Se on väline osoittaa lukijalle, mitkä asiat ovat lehden mielestä tärkeitä ja mikä on lehden linja. Informaatiotulvan keskellä tämä on entistä olennaisempaa.

Pääkirjoitus voi varoittaa vaarasta, ehdottaa ratkaisua ongelmaan tai antaa kunniaa. Pelkojen ja ilmastoahdistuksen keskellä saavutuksetkin ovat maininnan arvoisia.     

Monen mielestä on lähinnä kaunis ajatus, että nuoret lukisivat pääkirjoituksia. Maailma tarvitsee kauniita ajatuksia. 

Karina Jutila