Keskustaoikeistolainen vai oikeistokeskustalainen?
Antti Kaikkonen sanoi keskustan olevan keskustaoikeistolainen puolue. Nuorisojärjestö protestoi. Nuoret ovat oikeassa.
Keskustaoikeistolainen on oikeistolainen, joka on puolueessaan keskiviivan vasemmalla puolella. Oikeistokeskustalainen on keskustalainen, joka on puolueessaan keskiviivan oikealla puolella.
Puolueet on tavattu sijoittaa janalle. Keskiviivasta oikealle keskusta ja oikeisto, vasemmalle demarit ja kommunistit.
Viime vuosikymmeninä kenttä on elänyt. Kommunismi kadotti uskottavuutensa ja perinteisen oikeiston oikealle puolelle on ilmaantunut rasistisilla ja yltiökansallisilla painotuksilla operoiva äärioikeisto. Juuri erotukseksi siitä on alettu puhua keskustaoikeistosta.
Europarlamentin kaksi suurta ovat keskustaoikeisto ja sosialistit, joiden välissä on heterogeeninen liberaaliryhmä. Äärioikealla ja -vasemmalla on omia ryhmiään ja vihreät jossakin omanaan.
EU:ssa toimii väljä blokkijako. Kaksipuoluemaissa sitä ei tarvita, kun voittaja ottaa kaiken. Monipuoluemaissa vaihtelee. Ruotsissa on, Suomessa ei ole ollut vuoden 1937 jälkeen.
Hyvä niin. Keskustan tulee säilyttää mahdollisuus liittoutua kumman tahansa kanssa. Eikä blokkiraja sen pyhempi ole muillekaan.
Kokoomus tykkää demareista saman verran kuin keskustasta, SDP:lle mieluisin olisi keskusta, keskustalle SDP. Persuista ei tykkää kukaan eikä se tykkää muista kuin kokoomuksesta.
Gallupit ovat tutkineet puolueiden keskinäisiä tykkäämisiä. Kokoomus tykkää demareista saman verran kuin keskustasta, SDP:lle mieluisin olisi keskusta, keskustalle SDP. Persuista ei tykkää kukaan eikä se tykkää muista kuin kokoomuksesta.
Hallituksessa niiden työnjako on toiminut. Kun talous- ja tulonjakopolitiikka on kokoomuslaista, persuille sallitaan rasistinenkin retoriikka. Tulos ei miellytä äänestäjiä.
Näillä näkymin keväällä sekä kokoomusta että persuja odottaa iso, 3–5 prosenttiyksikön tappio ja samankokoiset voitot demareita ja vasemmistoliittoa. Keskusta voittaisi viimeisen HS-gallupin mukaan runsaan kaksi prosenttia. Vihreät ja pienet olisivat likimain ennallaan.
On sovittu, että suurimman puolueen johtaja, pääministeriehdokas, yrittää koota koalition, jolla on enemmistö eduskunnassa. Ellei onnistu, aloite siirtyy seuraavan johtajalle jne.
HS-gallupissa SDP oli 7,3 prosenttiyksikköä edellä kokoomusta, jonka ero persuihin oli kaksi ja sen keskustaan yksi prosentti, eli järjestys sijoilla 2.–4. voi olla mikä tahansa. Oikeistoliittouman sisällä kokoomus on ollut laskussa ja persut nousussa.
Paikanjakoon sattumallakin on iso osa: vaalipiirien viimeiset paikat voivat vaihtua hyvinkin pienillä äänieroilla. Kannatusprosentit eivät suoraan kerro, millaisella yhdistelmällä enemmistö syntyisi.
Demarien äänestäjien ykköstoive on punamultahallitus, joka keskustalaisiakin miellyttää enemmän kuin oikeistoyhteistyö. SDP saa paikkoja ehkä yli 50 ja keskusta 30:n paikkeille. Enemmistöön eivät riitä edes aikanaan keskustayhteistyössä olleiden RKP:n ja KD:n paikat. Lisää tarvitaan vasemmalta, vihreistä tai vasemmistoliitosta.
Minusta koalitioon sopisi paremmin vakaampi vasemmistoliitto kuin häilyvät vihreät. Punamultarunkoisella hallituksella olisi vihreät vasemmisto-oppositiona ja nykyhallituksen runkopuolueet oikeisto-oppositiona.
Entäs velkajarru? Vasemmistoliittohan ei ole sitoutunut siihen.
Sitoutuminen johonkin miljardilukuun on tahdonilmaisu, jonka realisoitumiseen menoleikkauksiksi ja veronkorotuksiksi on pitkä matka. Taakan jako ja sen koostakin sopiminen on monen väännön takana, varsinkin kun tavallaan ylimääräisinä tulleiden sotilasmiljardien kattamisestakaan ei ole tietoa. Kuten ei niiden todellisesta tarpeestakaan.
Jos olisin keskustaoikeistolainen, en tällaista ehdottaisi. Vanhana oikeistokeskustalaisena tohdin sen tässä tilanteessa tehdä. Kun Sorsa–Virolainen toimi aikansa hyvin, miksei Lindtman–Kaikkonenkin?