Greenpeace, Harley Davidson ja Tuvalu

Mitä yhteistä on Greenpeacella, Harley Davidsonilla ja Tuvalulla?

Me kaikki olemme Pariisin ilmastokokouksessa, ja meillä kaikilla on radikaali vaatimus: hiilidioksidipäästöt on tuotava nopealla aikataululla nollaan ja tavoite on kirjattava Pariisin ilmastosopimukseen.

Tämä ei ehkä kuulosta radikaalilta. Saattaapa kuulostaa jopa itsestään selvältä.

Tiedämmehän, että mitä enemmän öljyä, hiiltä, turvetta ja kaasua poltamme, sitä enemmän ilmakehään päätyy hiilidioksidia ja sitä kaoottisemmaksi ilmastomme muuttuu. Näistä polttoaineista ja päästöistä on siis päästävä nopeasti eroon.

YK:n ilmastoneuvotteluissa asiaa ei ole kuitenkaan koskaan myönnetty ääneen. Päästöjä on haluttu vähennellä ja “hallita”, ei eliminoida. Fossiilisista polttoaineista – saati niistä luopumisesta – ei ole haluttu puhua, sillä se olisi liian radikaalia.

Uskokaa tai älkää, mutta Pariisin ilmastosopimuksen luonnoksessa fossiilisia polttoaineita ei mainita sanallakaan.

Maailma tämän neuvottelukuplan ympärillä on kuitenkin herännyt vaatimaan hallituksilta selkeitä viestejä loputtoman jargonin ja kryptisten tavoitteiden sijaan: kannattaako öljyyn ja hiileen Pariisin ilmastokokouksen jälkeen vielä investoida vaiko ei? Vai kannattaako nyt panostaa täysillä uusiutuvaan energiaan?

Kun me Greenpeacella kaksi vuotta sitten päätimme, että päävaatimuksemme Pariisin kokoukselle olisi fossiilipäästöjen tuominen nollaan vuoteen 2050 mennessä ja suunnan ottaminen kohti 100 % uusiutuvaa energiaa, tulivat ensimmäiset skeptiset kysymykset muilta kansalaisjärjestöiltä: “Onko tuo edes mahdollista?” “Eihän kukaan tule hyväksymään tuota.”

Nyt, kun Pariisin ilmastokokous on loppusuoralla, en voi kuin ihmetellä, miten nopeasti maailma ympärilläni muuttuu.

Nyt nollapäästöjä ja/tai fossiileista luopumista ei vaadi vain haavoittuvimmat maat , Greenpeace ja muut kansalaisjärjestöt, vaan myös tutkijat ja ekonomistit , suuryritysten johtajat , uskonnolliset johtajat (kristityt ja muslimit) sekä yli tuhat kaupunginjohtajaa ja pormestaria.

Monet näistä vaativat kanssamme myös 100% uusiutuvaan energiaan siirtymistä – tai ovat jo toteuttamassa sitä itse .

Eilen joukko suuryritysten johtajia kutsui pääsihteerimme Kumi Naidoon lounastamaan kanssaan asian tiimoilta.

Nämä yritykset ovat asettuneet nyt vahvasti haavoittuvien maiden puolelle ja haastavat Euroopan unionin ja muiden kannattamia, löysempiä lämpötilatavoitteita ja päästövähennyksiä.

Itse olin puolestani kutsuvieraana tapahtumassa , johon uusiutuvan energian pioneerit oli kutsuttu pohtimaan, miten maailma nytkäytetään fossiilisista polttoaineista uusiutuvaan energiaan.

Lavalle pääsivät paitsi Greenpeace myös “radikaalit” poliitikot, kuten Kalifornian kuvernööri ja Sydneyn kaupunginjohtaja, sekä 100 % uusiutuvaan energiaan sitoutuneita yritysjohtajia.

Facebook ja Google, jotka vielä muutama vuosi sitten olivat kampanjointimme kohteita, ovat nyt itse ryhtyneet “aktivistiyrityksiksi”, jotka haastavat muita yrityksiä ja poliitikkoja.

Tänään Global Carbon Project julkaisee uusia lukuja siitä, kuinka maailman hiilidioksidipäästöjen kasvu näyttää pysähtyneen tai jopa kääntyneen laskuun. Tämä ei yllätä, jos on seurannut uusiutuvan energian ja kivihiilen trendejä.

Uusiutuvan energian vallankumous on alkanut ja se jatkuu ja kiihtyy, vaikka hallitukset täällä Pariisissa tyrisivät. Mutta jatkuuko riittävän nopeasti?

Auttaisihan se kovasti, jos hallitukset vauhdittaisivat muutosta reippaammilla tavoitteilla ja riittävällä ilmastorahoituksella. Tähän niillä on vielä mahdollisuus. Katsotaan, miten viikon loppuun mennessä käy.