Spekulointia venäläisten viisumeilla
Keväällä vallitseva ilmapiiri niin Ukrainassa kuin lännessäkin oli se, että tämä on Putinin sota, joihin yksittäisillä venäläisillä ei ole osaa eikä arpaa.
Ajateltiin että yskivän ”erikoisoperaation” ja mittavien sanktioiden myötä venäläisten mitta tulee täyteen.
Nyt sanktiot ovat yhä mittavampia, Kreml ei edelleenkään ole saavuttanut yhtäkään tavoitettaan kokonaisuudessaan, talous kurjistuu, mutta Putin porskuttaa vallassa ja kansa välinpitämättömyydellään antaa sille passiivisen tukensa.
Eräänlaiseksi todisteeksi pakotteiden tehottomuudesta koronarajoitusten poistuttua on tullut venäläinen ostosturisti, joka saapuu Eurooppaan kuin mitään ei olisi tapahtunut, ei asenteissa, eikä varsinkaan kukkarossa.
Reaktio on hyvin ymmärrettävä ja oikeutettu. Erityisen ymmärrettävä se on olemassaolostaan taistelevien ukrainalaisten keskuudessa.
Aivan sama oletko aktiivinen Putinin tukija vai passiivinen mukautuja, kunhan kärsit.
Julkisen keskustelun malttamattomuus pakotteiden tehosta ja ymmärtämättömyys Venäjän kansalaisyhteiskunnan heikkoudesta ovat kietoutuneet yhteen.
Väitettä venäläisten vapaan matkustamisoikeuden vaikutuksesta maan demokratisoitumiseen ruoskitaan uskomuksella siitä, että murskattu oppositio ja henkihieveriin kuristettu kansalaisyhteiskunta heräävät kyllä, kunhan pääsy Eurooppaan estetään.
Tällöin Putinia aletaan vaatia tilille.
Osa voi alkaa protestoida, osa voi kääntyä aktiivisemmin Putinin puoleen, suurimman osan todennäköisesti vajotessa yhä suurempaan apatiaan.
Molemmat väitteet tai uskomukset ovat kovin spekulatiivisia. Eurooppaan matkaavat venäläiset eivät ole yhdestä puusta veistettyjä.
Kyse on arviolta noin 30 prosentista Venäjän väestöä, joihin kuuluu parhaiten toimeentulevat, oppositiohenkiset, länsimyönteiset, kuin myös Putinin vallasta laajalti hyötyneet.
Vaikka tässä joukossa piilee muutoksen voima, niin uskomus siitä, että se projisoituisi yksinomaan läntisten odotusten mukaisesti on naiivi.
Osa voi alkaa protestoida, osa voi kääntyä aktiivisemmin Putinin puoleen, suurimman osan todennäköisesti vajotessa yhä suurempaan apatiaan.
70 prosentin matkustamattomalla enemmistöllä on myös roolinsa suhtautumisessa Kremlin politiikkaan, oli viisumipolitiikka mikä hyvänsä.
Venäläisten turistien sulku Euroopasta vaikeuttaa kuitenkin varmuudella niitä lukuisia Putinin vastustajia, jotka näkevät Euroopassa viimeisen oljenkorren.
Monimutkaistuvat erikoiskategoria-viisumit voivat johtaa mahdollisessa hakemusruuhkassa mielivaltaisiin päätöksiin. Sen voivat saada ne, jotka eivät sitä ansaitse, tarvitsijoiden jäädessä rajan taa.
Viisumiehtoja pitää tiukentaa, ennen kaikkea edellytyksiä mitätöidä myönnettyjä viisumeja, mikäli henkilö on näkyvästi tukenut Putinia tai sotaa.
Rajanylityspaikat täyteen informaatiota Putinin sotarikoksista, viisumeista perittäköön tuplahinta ja lisä osoitetaan Ukrainalle. Suomi voisi näyttää tässä esimerkkiä.
Oppositiohenkinen venäläinen maksanee tämän mielellään, koska Venäjällä Ukrainan auttaminen on mahdotonta.
Putinistit maksakoot lisän pitkin hampain tai pysykööt poissa.