Miksi tiedolla ei ole vaikutusta

Ihmislaji tuottaa tietoa enemmän kuin koskaan ennen. Tiedosta ei ole pulaa. Uusi ongelmamme onkin se, että tiedolla ei ole vaikutusta.

Taannoin luin lehdestä jutun, jossa terrorismin tutkija valitti, että vaikka terrorismia on tutkittu ja siitä jo paljon tiedetäänkin, päättäjät ja kansalaiset eivät välttämättä halua ottaa tutkimustietoa vastaan.

Politiikan kentältä kuuluu tämän tästä epätoivoisia, turhautuneita parahduksia, kun toimijat yrittävät vakuuttaa toisiaan hankkimillaan tiedoilla – onnistumatta. Jos faktatkaan eivät auta, mitä keinoja on enää jäljellä?

Syitä torjua tietoa on runsaasti. Tieto voi tulla väärältä henkilöltä tai porukalta. Kaikki, mitä nämä sanovat, on aina ja automaattisesti väärin.

Tieto voi myös olla kuulijansa omien näkemysten ja uskomusten vastainen. Mikään ei ole helpompaa kuin torjua tieto, jonka takia joutuisi tarkistamaan omia näkemyksiään.

Voi myös olla, että tarjottu tieto ei sovi kuulijan omassa päässä olevaan palapeliin. Uusi palanen voi olla ihan hyvä, mutta niin kauan kuin sille ei ole vastaanottajan palapelissä sopivaa paikkaa, se jää ulkopuolelle.

Ihminen omaksuu yleensä mieluimmin sellaisen tiedon, joka sopii hänen maailmankuvaansa ja ennakkokäsityksiinsä. Tälle on nimikin: kulttuurinen kognitio. Kuplassa on mukavaa olla, ja paras luulo on oma luulo.

Kukaan, yksikään ihminen ei ole tästä taipumuksesta vapaa. Jokaisen maailma koostuu hänen omasta historiastaan, sosiaalisesta taustastaan, ihmissuhteistaan ja kaikesta, mitä hän ikinä on keskustellut, lukenut, kuullut, nähnyt ja kokenut.

Länsi-Australian yliopiston tutkijoiden mukaan yli puolet ihmisistä etsii netistä sellaisia blogeja ja muita näkemyksiä, jotka tukevat lukijoiden omia näkemyksiä. Paljon pienempi joukko eli noin viidennes lukee myös sellaisia blogeja ja keskustelufoorumeja, joilla esitetään samoista asioista erilaisia ja ristiriitaisia näkemyksiä.

Näin on, näin homo sapiens lajina toimii. Emme pysty poistamaan näitä suodattimiamme. Aika pitkällä ollaan, jos pystymme edes tunnistamaan ja tunnistamaan niiden olemassaolon. Vasta sitten osaamme tehdä niille jotain – jos haluamme.

Johanna Korhoselta ilmestyy syksyllä Kirjapajan kustantamana kirja ”Mikä niitä riivaa? Suomalaisen julkisen keskustelun tuska – ja eräitä etenemismahdollisuuksia”.