Sarajevon ruusu pakottaa tietämään

Sarajevon ruusuiksi ei sanota niitä, jotka juuri nyt kukkivat puutarhoissa.

Täällä Bosniassa Sarajevon ruusut on tehty katuihin näkyviksi punaisella maalilla. Ruusu on se reikä, jonka ammus on räjähtäessään tehnyt asvalttiin tai betoniin, sekä sen ”terälehdet”.

Punaisella maalilla on merkattu kaikki ne ruusut, joiden kukkimispaikalla kuoli Sarajevon piirityksen ja Bosnian sodan (1992–1995) aikana vähintään kolme ihmistä kerralla.

Sarajevon ruusu tulee eteen joka kerta yllättäen. Sen päälle tai ohi astuu aina, kun on ajattelemassa jotain muuta. Ruusuja on täällä paljon.

Istun kodinvaihtotalomme, soman sarajevolaisen omakotitalon puutarhassa ja katselen vihreille vuorille ympärillämme.

Serbiarmeijan piiritys kesti 1 425 päivää. Sen aikana kaupunkiin satoi vuorilta noin puoli miljoonaa ohjusta ja muuta ammusta. Pari päivää sitten opas Asim esitteli perheellemme ”Sniper Alleytä”, tarkka-ampujakujaa, johon on näkyvyys vuorenrinteen juutalaiselta hautausmaalta ja jossa kaupunkilaisten riski kuolla luotiin oli kaikkein suurin.

Illalla teini sanoo ravintolassa, ettei hänen tee mieli tilata ruokaa, kun koko ajan joutuu kävelemään paikoissa, joissa vain vähän aikaa sitten on joku kuollut. Alle 18-vuotiaita kuoli 1 600, eikä heidänkään kuviltaan voi täällä välttyä.

Matkaseurueemme teini-ikäiset syntyivät 2000-luvun puolella. He laskeskelevat, minkä ikäisiä me keski-ikäiset olimme, kun kaikki tapahtui. Nuoria aikuisia, joo… opiskelemassa ja töissä, joo, tekemässä ja lukemassa uutisiakin tästä kaikesta… ja mitä muuta, no kauhuissamme tietysti jo silloin. Mutta mitä olisimme voineet tehdä?

Bosnian sota on yksi Yhdistyneiden kansakuntien suurista epäonnistumisista.

Sen sijaan, että YK-sotilaat olisivat onnistuneet suojelemaan Sarajevoa tai esimerkiksi Srebrenicaan paenneita tuhansia ihmisiä, he passiivisuudellaan käytännössä mahdollistivat joukkomurhan. United Nations oli United Nothing, täällä puhutaan edelleen.

Valokuvanäyttelyssä silmille lyövät hollantilaisten rauhanturvaajien rasistiset, bosnialaisia alentavat kirjoitukset, jotka kuvaaja on tallentanut majoitusrakennusten seiniltä. Kolmesataa hollantilaista tuomittiin sittemmin Haagissa sotarikoksista.

YK-järjestelmä oli myös karmivan hidas. Sillä viikolla, kun Srebrenicassa tapettiin ja mätettiin kuoppiin kahdeksantuhatta ihmistä, New Yorkissa puuhattiin jotain kokouskutsuja.

Jos ihminen voi valita tietämisen ja tietämättömyyden välillä, hän usein mieluummin valitsee tietämättömyyden. Jos tietää, joutuu myös vastuuseen, vähintään omista reaktioistaan.

Hyvän ja pahan tiedon puu ja sen vaatima valinta ovat edessä koko ajan. Ruusu jalkojen alla pakottaa tietämään ja muistamaan.