Ihmisrakkautta vai vallanhimoa?

Miksi ihminen osallistuu politiikkaan? Tätä voi nyt kysyä vaaliteltoilla niiltä kymmeniltä tuhansilta, jotka ovat kiinnostuneita pyrkimään valtuustoihin.

Yksi vastaa, että pakko oli suostua, kun kaveri kinusi. Toinen myöntää, että pyyntö ehdokkaaksi imarteli sopivasti. Kolmas sanoo, että se on ollut meidän suvussa tapana. Neljättä ottaa se yksi tietty juttu omassa kunnassa niin paljon pannuun, että hän haluaa päästä oikaisemaan asian henkilökohtaisesti.

Nämä ovat kaikki aivan päteviä syitä. Kuntavaaliehdokkuuden minkä tahansa puolueen listalla pitäisi olla arkista normaaliutta, vastuullisen aikuisen ihan tavallista aktiivisuutta, ei mitään sen ihmeellisempää. Kuntalaissakin sanotaan, että ehdokkaaksi asettuminen on kuntalaisen velvollisuus.

Jos politiikkaan osallistumisen syvimmät motiivit pitäisi jotenkin perata auki, ehdottaisin karkeaa jakoa. Osalle ehdokkaista motiivi on ihmisrakkaus, halu kehittää yhteiskuntaa paremmaksi jäsenilleen, ihmisille. Osalle motiivi rakentuu vallantavoittelun varaan: kun saisin/saisimme vallan, järjestäisimme asiat haluamallemme tolalle.

Ani harva ehdokas edustaa tämän jaon kumpaakaan puhtaaksiviljeltyä vaihtoehtoa.

Hyväsydäminen ”kaikkea hyvää kaikille kuntalaisille” -ehdokaskin tarvitsee valtaa, jotta voisi tätä hyvää organisoida. Valtaan ja asemiin ihastunut ehdokas puolestaan muistaa, että kuntapolitiikka ei pohjimmiltaan kuitenkaan koostu poliittisesta pelailusta, vaan kunnan arkiasioiden hoitamisesta.

Tavallinen kuntavaaliehdokas missä tahansa puolueessa on yleensä hyvää tarkoittava kansalainen, jolla on ideoita kunnan kehittämiseksi ja tahto käyttää sopivasti valtaa, jotta tavoitteisiin päästään.

Tällainen ehdokas on hyvä, sillä hän ymmärtää myös yhteistyön merkityksen. Kaikki viisaus ei koskaan asu pelkästään omassa ryhmässä, vaan ihan järkevää porukkaa on muuallakin.

Silti olen kohdannut teltoilla myös pelottavaa väkeä, jonka päällimmäinen vaikutin ei ole ainakaan ihmisrakkaus. Lienevät näitä samoja kuin erilaisissa ulkomaalaisvastaisissa teematapahtumissa.

Valtamotiivin äärimmäinen ilmenemä on fasismi. Fasistisessa ideaalissa valta on yhdellä taholla, joka järjestää yhteiskunnan haluamallaan tavalla. Siinä yhteiskunnassa pärjäävät kaikki, jotka sopeutuvat vallanpitäjän määräämiin sääntöihin. Muut poistuvat tai poistetaan.

Tämäntyyppisesti motivoituneet ehdokkaat kierrän kaukaa. Kunta kuuluu kaikille, eikä yhdessäkään kunnassa pärjää sotimalla. Jos jotain haluaa saada aikaan, ainoa vaihtoehto on yhteistyö.