Nostalgia myy, tai sitten ei
Taas meitä kotimaisen rockin ystäviä hellitään. Parikymmentä vuotta keikkalavoilta poissa ollut Zen Cafe ilmoitti reilu viikko sitten tekevänsä vielä yhden rundin kesällä 2027. Raahelaislähtöisen bändin paluu on ilouutinen paitsi minulle myös niille festarijärjestäjille, joiden ohjelmaan Zen Cafen paluukeikat osuvat.
Musiikissa nostalgia on tehnyt aina hyvin kauppansa. Vanhojen, hyvien bändien ja artistien jäähyväiskiertueet ja paluukeikat ovat usein olleet niin suosittuja, että joskus niitä on pitänyt tehdä kerta toisensa jälkeen uudelleen. Mikäs siinä, jos ja kun se ei lystin maksavaa yleisöä haittaa.
Politiikassa nostalgia ei tunnu olevan yhtä hyvässä huudossa kuin kulttuurissa. Keskusta on kuluvan vaalikauden aikana tehnyt aatteeseensa, arvoihinsa ja historiaansa nojaavia aloitteita hyvistä ja tärkeistä asioista.
Hallintoa on kevennetty, päätöksentekoa viety lähemmäs ihmistä, byrokratiaa vähennetty, ministeriöitä laitettu lahtipenkkiin, kotihoidontukea puolustettu: keskustalaisille tuttuja asioita vuosikymmenten ajalta, mutta kansalaiset eivät tunnu niistä innostuvan.
Viimeisin todistus puolueen ahkeruudesta ja aloitteellisuudesta on parin päivän takaa. Ylen gallupissa keskustan kannatus oli 12,2 prosenttia ja sillä heltisi viides sija aivan Vasemmistoliiton tuntumassa.
Päivänselvää on, että numerot eivät puoluejohtoa ja aina vaativaa kenttäväkeä tyydytä. Eduskuntavaalit ovat jo ovella, parempaan pitää pystyä, mutta miten?
Katsomosta on aina helppo huudella ja jaella tekijöille neuvoja ja näkemyksiä. Sieltä katsottuna keskustan yksi ongelmista on ollut se, että puolueella ei kaikin ajoin ole näyttänyt olevan äänestäjille mitään sanottavaa.
Kun yhteiskunnassa on käyty vilkasta keskustelua ihmisille tärkeistä asioista, puolue on monta kertaa jätetty tai se on itse jättäytynyt ajankohtaisen poliittisen keskustelun ulkopuolelle.
Keskusta näyttää olevan oman osallistumisensa suhteen varsin valikoiva. Pensan hinnasta on kyllä riittänyt porinaa kyllästymiseen saakka, mutta tietääkö kukaan, mitä mieltä keskusta on esimerkiksi valtiovarainministeriön ja muutaman puolueen väläyttämistä eläkeleikkauksista?
En varmaan ole ainoa, jota jälkimmäinen asia kiinnostaa juuri nyt enemmän kuin kuukaudesta toiseen jatkuva vänkääminen polttoaineiden hinnoista.
Puolueen lokakuussa näyttävästi lanseeraama lähimalli on puolestaan esimerkki yhteiskunnallisesta aloitteesta, joka ei suurelle yleisölle aukea vielä viidellekään kerralla.
Perikeskustalaisille lähimallin taustalla oleva ajattelu on toki tuttua, mutta etelän taviksille malli näyttäytyy perinteisenä yrityksenä puolustaa keskustalle rakenteita, rajoja ja rakennuksia, ei niinkään ihmisiä ja palveluja.
Politiikka on onneksi pitkää peliä, jossa puolessakin vuodessa voi tehdä ihmeitä. Jos ja kun nykyinen taktiikka ei ole ollut voittava ja ihmisissä luottamusta herättävä, on syytä tehdä hienosäätöä suurempi remontti vanhaan.
Ja jos aika ja taito ei riitä hyvään tulokseen kevään eduskuntavaaleissa, maailma ei siihen kaadu. Zen Cafekin oli poissa parrasvaloista 20 vuotta.