PS-edustajat vaativat ilmastopaneelin lakkauttamista – puheenjohtaja Seppälä pitää perustelua "aika ihmeellisenä"
Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja Jyri Seppälä hakee hieman huvittuneena sanojaan, kun häneltä kysyy kommenttia perussuomalaisten kansanedustajien Minna Reijosen ja Pekka Aittakummun näkemyksiin.
Hallituspuolueen kansanedustajakaksikko teki eduskunnassa toimenpidealoitteen ilmastopaneelin lakkauttamisesta sillä perusteella, että sen ”suositukset painottuvat tieteellisen arvioinnin sijaan poliittisiin näkemyksiin”.
Seppälä huomauttaa, että asia on juuri päinvastoin. Ilmastopaneeli koostaa tutkittua tietoa ilmastoasioista poliittisen päätöksenteon tueksi.
– Hallitus tekee omat johtopäätöksensä kuultuaan näitä näkemyksiä, Seppälä sanoo.
Valtioneuvosto nimittää itse ilmastopaneelin jäsenet Suomen korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten tekemien ehdotusten pohjalta.
– Meillä on 15 tutkijaa, professoritason ihmisiä, jotka ovat tiedemaailmassa hyvin mukana. Me kaikki tunnemme hyvän toimintatavan, joka liittyy tieteen tekemiseen, Suomen ympäristökeskuksessa tutkimusprofessorina työskentelevä Seppälä sanoo.
Hän muistuttaa, että Suomen hallitus on sitoutunut sekä EU:n ilmastotavoitteisiin että Suomen ilmastolakiin.
– Jos huomaamme, että asiat eivät mene kuten pitää, tehtävämme on tuoda toimenpide-ehdotuksia, joilla päästäisiin niihin tavoitteisiin tai ainakin lähemmäksi.
– Ajatus siitä, että tämä olisi ideologista, on aika ihmeellinen, Seppälä muotoilee.
Petteri Orpon (kok.) hallitus selvitti jo aiemmin tiedepaneeliensa eli ilmastopaneelin, luontopaneelin, kestävyyspaneelin ja metsäbiotalouden tiedepaneelin yhdistämistä kokonaan tai osittain. Selvityksen pohjalta hallitus linjasi, että tieteellinen paneelityö jatkuu erillään.
Ilmastopaneeli julkaisi äskettäin suosituksia seuraavalle hallitukselle. Niihin kuuluivat esimerkiksi eläin- ja kasviperäisen proteiinin yhtä suuri osuus ruoan kulutuksessa, velvoitteita hiilitasetta vahvistavaan metsänhoitoon sekä jakeluvelvoitteen nosto fossiilittoman liikenteen saavuttamiseksi.
Juuri nämä suositukset saivat perussuomalaiset kansanedustajat älähtämään.
Ilmastopaneelin puheenjohtaja huomauttaa, että nimenomaan maa- ja metsätalouden kattavalla maankäyttösektorilla on pitkä matka ilmastotavoitteisiin.
– Toimisimme vastoin mandaattiamme ellemme sanoisi, että siellä tarvitaan lisätoimia, Seppälä sanoo.
Poliitikkojen suusta kuulee usein, että metsänomistajien pitää saada itse päättää metsistään. Päästäänkö siten maankäyttösektorin ilmastotavoitteisiin?
– Sanotaan näin, että se tie on nyt nähty, että pelkästään markkinat ohjaavat metsien käyttöä. Metsänomistajille pitäisi saada taloudellista etua hiilinielujen kasvattamisesta, Seppälä sanoo.
Maankäyttösektori on edelleen merkittävä päästölähde, sillä metsien hiilinielu on heikentynyt viime vuosina. Metsien kasvu on hidastunut ja hakkuut ovat korkealla tasolla.
Seppälän mukaan päättäjien keskuudessa elää yhä väärinkäsitys siitä, että Suomi voisi huokaista helpotuksesta, sillä vuosien 2021–2025 suuri nielualijäämä saattaa pyyhkiytyä pois EU:n laskentaohjeiden päivityksen myötä. Vuosien 2026–2030 velvoitekaudella vastaavaa laskentapäivitystä ei ole enää luvassa.
– Meillä on valtava kuilu EU-tavoitteeseen. Jos saisimme sen kurottua, olisimme matkalla myös Suomen hiilineutraalisuustavoitteeseen, Seppälä sanoo.
EU on sitoutunut vähentämään nettokasvihuonekaasupäästöjään vähintään 55 prosentilla vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasosta. Suomen ilmastolain tavoitteena on puolestaan hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä.
Ilmastolakia on yritetty horjuttaa nykyisessä hallituksessa perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien toimesta. Hallitusohjelmassa on kuitenkin sovittu, että siihen ei kosketa.
– Tietenkin on harmillista, jos siitä on hallituksen sisällä erilaisia näkemyksiä, Seppälä toteaa.
Ilmastotavoitteiden vastustamista hän pitää lyhytnäköisenä toimintana.
– Kaikkien vastuullisten päättäjien pitäisi pystyä pitkällä juoksulla näkemään, mikä on järkevää.
Seppälän mukaan Suomen ilmastopaneelin keskustelut ovat kuitenkin olleet hyviä ja rakentavia kaikkien eduskuntapuolueiden kanssa.
– Näkemyksemme mukaan päätöksentekijät ymmärtävät, että ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen ovat tärkeitä asioita.
– Etenemispolut voivat olla jonkun puolueen näkökulmasta vähän hankalia, mutta silloin herää kysymys, mikä on se vaihtoehtoinen tapa?
Suomi on päästöjen osalta pienessä roolissa, mutta Seppälän mukaan on nimenomaan Suomen etu, että ilmastotavoitteissa edetään EU:ssa ja kaikki maat saadaan mukaan.
– Mitä huonommin globaaleissa ilmastotavoitteissa pärjätään, sitä suuremmat ovat riskit myös Suomelle. Kyllähän se on Suomen etu, että emme ole sellainen maa, joka laittaa kapuloita rattaisiin, hän sanoo.
Pariisin kansainvälisen ilmastosopimuksen tavoitteesta ollaan jäämässä kauas. Vuoden 2015 sopimuksen päätavoitteena oli, ettei ilmasto lämpenisi 1,5 astetta esiteollisesta ajasta.
– Globaalisti toimet ovat riittämättömiä, Seppälä sanoo.
– EU:lla on keskeinen merkitys ilmastojohtajuuden säilyttämisessä, ja Suomi tukee sitä, että fossiilisista polttoaineista voitaisiin luopua nopeammin.
Seppälä huomauttaa, että riippuvuus fossiilisista polttoaineista on Suomessa huomattavasti vähäisempää kuin monissa muissa maissa. Suomi on samalla paremmassa suojassa kansainvälisiltä energiakriiseiltä. Investointeja rakennetaan vahvasti vihreän siirtymän varaan.
– Se, että emme tekisi mitään, veisi ojasta allikkoon, Seppälä summaa.
Yhdysvalloissa ilmastopolitiikan jarruna on toiminut presidentti Donald Trump. Seppälä uskoo, että välivaalien tulos eli demokraattien voitto voi tuoda ilmastokeskusteluunkin uuden sävyn.
– Itse optimistisesti näen, että vaalituloksen myötä se alkaa löytää uutta pohjaa.