Kohdennettu vuorotteluvapaa omaishoitoon
Hiljattain paikallislehti Raahen Seutu kirjoitti raahelaisista vuorotteluvapaan käyttäjistä. Vuorotteluvapaa on tuttu juttu myös minulle 10 vuoden takaa.
Puolen vuoden sapatti yli 20 opettajavuoden jälkeen oli hienoa aikaa ihan muun tekemiseen. Se oli myös oiva tilaisuus minua tuuraamaan tulleelle opettajanalulle päästä sisälle työelämään.
Nyt vuorotteluvapaa on hallituksen poistettavien asioiden listalla. Perusteluissa kerrotaan, että vapaan käyttö on muutenkin vähentynyt ja sen kokonaan poistamisella saataisiin säästöjä 27 miljoonaa euroa vuodessa.
Vuorotteluvapaajärjestelmä luotiin aikoinaan edistämään työhyvinvointia ja työssäjaksamista. Sellaisena sen on moni käyttäjä kokenut – minä mukaan lukien.
Vuorotteluvapaalle pääsemisen ehtoihin on kuulunut, että työvuosia on tehtynä jo useampia, jolloin pikku tauko henkiseen ja fyysiseen uusiutumiseen sekä työinnon keräämiseen voi olla paikallaan.
Vuorotteluvapaan on voinut käyttää haluamallaan tavalla, opiskeluun tai mihin vain, mutta varsin moni on käyttänyt sen omaishoitoon.
Vapaan järjestymisen ehtona on ollut pätevän sijaisen saaminen. Työttömälle alan ammattilaiselle se on tarjonnut mahdollisuuden työkokemuksen kartuttamiseen ja ovien avautumiseen työmarkkinoille. Viime vuosina vapaan käyttö on vähentynyt, sillä ehtoja on kiristetty ja työnantajat ovat olleet haluttomampia myöntämään työntekijöille vuorotteluvapaata aloilla, joissa on työvoimapulaa.
Vuorotteluvapaan on voinut käyttää haluamallaan tavalla, opiskeluun tai mihin vain, mutta varsin moni on käyttänyt sen omaishoitoon, sillä omaishoitajan statuksen ja siihen kuuluvan korvauksen saaminen on hankalaa ja eriarvoista riippuen hyvinvointialueen kriteereistä.
Vuorotteluvapaa on ollut läheistään hoitavalle taloudellisesti hyvä ja kaikkia osapuolia palveleva ratkaisu, kun on voinut viettää esimerkiksi ikääntyneen vanhemman kanssa hänen viimeisiä kuukausiansa tai kun perheen lapsi on sairastunut pitkäaikaisesti ja on tarvittu vanhemman läsnäoloa hoidon järjestämiseksi ja hoidon aikana.
Vuorotteluvapaan vaikutuksia työssäjaksamiseen ja työurien kantamiseen eläkkeelle saakka ei pystytä osoittamaan tilastoissa euroina. Sen arvioidaankin todellistuvan, kun mahdollisuus vapaaseen on poistettu.
Nähtäväksi jäävät myös vaikutukset ikääntyvien hoitoon.
Nyt kun vanhustenhoitopaikkoja vähennetään hallituksen pakkosäästövaatimuksissa hyvinvointialueilla eikä omaishoitajien tilanne kohene hyvistä aikomuksista huolimatta, olisi vuorotteluvapaan kohdentuminen erityisesti omaishoidon tarkoitukseen varsin perustelua.