Koraanit provokaation välineenä

Kyllä tavallisesta kirkkouskovaisesta tuntuu pahalta katsoa uutiskuvia, joissa ivahymyiset henkilöt polttavat ja polkevat maahan Koraaneita. Ainakin meitä keski-ikäisiä ja varttuneempia suomalaisia opetettiin kunnioittamaan muita uskontoja. Ja opettajana voin sanoa, että kyllä nuorempiakin.

Uutiskuvia katsoessa tuntuu välillä, että ihmiset ovat tulleet hulluiksi. Miksi kaivetaan verta nenästä loukkaamalla toiseen uskontoon kuuluvien pyhiä asioita? Ovatko nämä yksittäisten henkilöiden provokaatioita? Vai onko tapausten takana peräti joku valtiollinen toimija?

Jo ennen koraanienpolttoepidemiaa ovat Tanska ja Ruotsi joutuneet kamppailemaan maahanmuuttajataustaisten väestöryhmien jengiytymisen ja syrjäytymisen ongelmien kanssa.

Vuosikymmeniä kestänyt höveli maahanmuuttopolitiikka näyttää nyt rumat kasvonsa, kun muun taustaiset maahanmuuttajat ja heidän jälkeläisensä eivät olekaan integroituneet skandinaaviseen yhteiskuntaan toivotulla tavalla.

Koraanien polttaminen on pahentanut jo ennestään tulehtuneita välejä poliisin ja muslimitaustaisen väestön välillä, ja maiden turvallisuustaso on heikentynyt.

Pohjoismaat ovat ylpeitä demokraattisesta yhteiskuntarakenteestaan, jonka tunnusmerkkejä ovat ilmaisun – ja sananvapaudet. Siinäkin ovat omat rajansa, joita aika ajoin halutaan koetella. Koraanien polttaminen on nostanut keskustelun ilmaisunvapaudesta aivan uudelle, kansalliseen turvallisuuteen liittyvälle tasolle.

Ruotsalaiset ovat järkyttyneitä, että Nato-jäsenyys näyttää siirtyvän hamaan tulevaisuuteen jatkuvien konfliktien vuoksi. Turkki ja muut muslimimaat eivät niele selityksiä, etteivät ne ole Ruotsin valtion siunaamia vaan yksittäisten henkilöiden tai vihamielisen valtion kuten Venäjän ohjailemia tekoja.

On vain ajan kysymys, milloin Suomessa poltetaan ensimmäinen Koraani. Nyt Tanskassa ja Ruotsissa hallitukset etsivät oikeudellisia keinoja estää Koraanien polttaminen. Myös Suomen kannattaa seurata tilannetta ja varautua vastaavan lainsäädännön tekemiseen.

On tärkeää tehdä selvä ero ilmaisunvapauden ja tahallisen loukkaavan käytöksen välillä. Kansallinen turvallisuus on kaikkein tärkein asia, eikä sitä saa vaarantaa ilmaisunvapautta törkeästi hyväksi käyttävillä vihamielisyyksillä.

Toivottavasti meidänkin yhteiskunnassamme käydään keskustelua niin kansallisesti kuin myös ihan ruohonjuuritasolla, miten tärkeää on kunnioittaa toista ihmistä ja hänelle tärkeitä asioita. Pääsee jo melko pitkälle sillä, kun tekee toiselle sen, minkä toivoo itselle tehtävän.